torstai 3. maaliskuuta 2016

Kruunuvuoren hylättyä kauneutta

Kruunuvuoren huvila-alueella ei taida oikein olla enää säästettävää. Taina innosti mukaan retkelle ja viihdyimmekin alueella pitkään. Huvilat oli helppo löytää seuraamalla lumeen tallautuneita polkuja.

Ensimmäisenä löysimme palaneen vartijantuvan ulkohuoneineen.



Myös Lilla Kronberg on tulipalon tuhoama.
Kuistilta on olleet kauniit näkymät merelle.

Villa Kronbergistäkään ei ole paljoa jäljellä.



Toinen kauniista salmiakkikuvioisista peiliovista on vielä paikoillaan.
Villa Hällebon suojelemiseksi pitäisi tehdä jotain ja kiireesti!


Linnunpöntön on rakentanut joku kaunosielu sopimaan huvilan tyyliin.


Kauniit yksityiskohdat ikkunoiden ympärillä.
Peiliovi ja puutarhan pöytä tarjolla.

Joku oli rakennellut Hällebon portaille hetekoista kaiteet – niin turvallista. :D



Villa Kissinge on romahtanut keskeltä. Rakennus näyttää siltä kuin se olisi yhdistetty kahdesta osasta – tavallisesta pikkuhuvilasta ja hienommasta jatko-osasta.

Joku muka-nokkela tägääjä on ottanut kantaa varallisuuden jakautumiseen, eipä täällä rikkaat enää kuljeskele.

 Kruunuvuorelta on upeat näkymät. Etäällä siintää Tuomiokirkon torni.



Villa Kissingen puutarhassa seisoi toinen uljaista graniittipylväistä vielä. Toinen oli kaatunut maahan.



Villa Schwiegermutter (suomeksi anoppi) on pikkuruinen. Ulkohuoneromantiikkaa löytyi tästäkin pihapiiristä.



Puutarhurin huvilassa on vieläkin nähtävissä jäänteitä kauniista linjoista ja yksityiskohdista, kuten mansardikatto ja kattotuolien päiden kukkamaalaukset. Vinttikamarin katonruoteissakin näkyy kiemuraista koristemaalausta.


Puutarhurin huvilan pihamaalla kasvaa eksoottinen kuusi, lajia en tosin tunnista.



Entisestä kanalasta tehdylle huvilalle mennessä ohitimme jykevän portinpielen.


Villa Walhelm on ulkoasultaan yksinkertaisimmasta päästä. Sen sokkelissa on pari isoa reikää, joten romahtaminen ei taida olla kaukana.


Villa Walhelmin sisällä on lattia täynnä sanomalehtiä. Päällimmäisissä erottuu vuosilukuja 1980-luvulta.

Sokkelin läpi näkyy.
Viimeisenä näimme romahtaneen Villa Lindbergin. Sen seinää ja kattoa ovat koristaneet kauniit paanukatteet.


Kruunuvuorenlammen rannalla kököttää pieni pyykkikatos. Rannalla kasvaa kauniita käkkärämäntyjä.

Pyykkikatoksen iskulauseeseen on helppo yhtyä.

Kotimatkalla kahvittelimme Mäntsälässä Ulla ja Aleksanteri-kahvilassa, Keskustie 11. Sisään astuessa voi jättää tylsän kaupparakennuksen taakseen ja ihastella vanhaa puupintaa.


Pari muutakin pysähdystä mahtui retkeemme. Ostin Ikeasta ihanan keväänkeltaisen tyynynpäällisen ja kirpputori Linnan löydöistä vihreän lasikipon. Ihanat yhdessä!



6 kommenttia:

  1. Hieno kohde vierailla!
    Nuo ovat olleet todella kauniita huviloita joskus!

    Leppoisaa viikonvaihdetta täältä kukkivien mantelipuiden alta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuljimme huviloiden pihamailla ja saatoimme kuvitella kesäiset puuhat ja lasten leikit. Haikea mieli jäi. Kiitos samoin sinne mantelipuiden ihanuuteen!

      Poista
  2. Vanhat rakennukset ja autiotalot ovat kiinnostavia. Nuokin talot ovat olleet todella kauniita ja sen näkee yhä, vaikka rapistuneita ovatkin. Harmi, että kauniit rakennukset ovat päässeet noin huonoon kuntoon.

    Toisaalta perheiden ja sukujen tilanteet voivat olla erilaisia, aina ei ehkä ole mahdollisuuksiakaan huoltaa kaikkea vanhaa.

    Mukavia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälläkin alueella oli vaikea omistustilanne ja mitä kaikkea olikaan taustalla, että koko alue jätettiin oman onnensa nojaan. Vanhan suojeluun tarvitaan ehdottomasti apua valtiolta. Aurinkoista kevättä sinunkin luontoretkillesi!

      Poista
  3. Surullista, että huvilat on päästetty rapistumaan. Hienoja ja kiinnostavia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mieli haikeana tuolla kulkiessa. Ja samalla pystyi kuvittelemaan menneet ajat.

      Poista