lauantai 27. helmikuuta 2016

Vanhoja käsitöitä: jumppapussi

En muista tarkalleen, millä luokalla jumppapussi on ommeltu, mutta koska kolmannella luokalla oli vain puoli vuotta tekstiilikäsitöitä (ja puoli vuotta teknisiä töitä) , epäilen, ettemme olisi ehtineet vielä siinä ajassa jumppapussiin asti. Joten arvelen, että työ on neljänneltä tai viidenneltä luokalta. Kuvio on tehty perunapainannalla. Suorakaiteen muotoa käyttäen olen tehnyt siilin ja alle raidan markkeeraamaan maata. Siili onnistui hyvin, mutta maantietä esittävä suora raita pylpyröiden välissä ei oikein onnistunut. Pussi suljetaan kaksivärisellä itsetehdyllä nyörillä.


Jostain kumman syystä pisimmät saumat on tehty käsin hitaasti ja tunnollisesti kituuttamalla. Taisi olla tarkoitus oppia aivipistoja.


Pakko myöntää silti, että sauma on hieno oikealta puolelta. Mutta ei ihme, ettei lukuvuoden aikana valmistunut kovin montaa työtä.


Vaikka moni koulutyö oli hyvin opettajaohjailtu ja kaikki tekivät tismalleen samanlaiset työt samaan tahtiin, ei koulukässä onnistunut kuitenkaan tappamaan käsityöintoa minussa. Mutta mielestäni käsityöpaloni on syntynyt kodin – ei koulun – ansiosta: äiti teki paljon vaatteita itse ja antoi aina tehdä ja kokeilla kaikkea, jopa ommella ompelukoneellaan. Sain myös kankaita ja lankoja kaikkeen, mitä halusin tehdä. Hän itse kun oli joutunut omassa lapsuudessaan tyytymään äidiltään tähteeksi jääneisiin tilkkuihin.

Onko teillä vielä kouluajoilta säästyneitä käsitöitä? Ja mikä fiilis on jäänyt kässätunneista?

lauantai 20. helmikuuta 2016

Jääveistoksia Heinolassa

Ensin pitää palata aiheeseen valotapahtumat ja Lahti. Helsinki Luxin jälkeenhän haaveilin jostain samanlaisesta Lahteenkin. Ja toive toteutui – enkä minä mennyt paikalle! Anna Turusen ja Anne Roinisen teos syttyi vain yhdeksi illaksi ja minulla oli tarkoitus sovitun menon päätteeksi kiepaista kierros Liipolan kautta, mutta niin vain unohdin koko jutun. Istuksin taas jo kotisohvalla, kun muistin aikomukseni ja silloin teosaikaa oli enää viisi minuuttia jäljellä. Että se siitä sitten. Harmitti vietävästi. Katselin sitten vain muiden ottamia hienoja kuvia medioista.

Heinolan jääteosten kanssa kävi vähän samalla tavalla. Viikko sitten istuimme siipan kanssa kahvilla ja oikein etsimällä etsimme Menovinkeistä paikkaa, missä piipahtaa. Emmepä silloin hakeneet Heinolasta  asti, eikä Lahdessa juuri sillä hetkellä ollut mitään ihmeempää, joten päädyimme takaisin kotisohvalle. Toisaalta siitä oli se hyöty, että kotona tuli tehtyä pari rästissä ollutta kotihommaa ja löysimme uuden sarjan seurattavaksi: Orphan Black.

Tänään sitten kävimme katsastamassa jääveistokset, jotka olivat jo ehtineet kärsiä vaurioita eivätkä olleet lumipeitteen vuoksi muutenkaan parhaassa katselukunnossa. Itse ihastuin kisoissa toiseksi tulleeseen teokseen Good luck fishing, joka sopi hienosti aiheeltaan veden ääreen. Toinen suosikkini oli lohikäärme.

Mikhail Fedotov: Young reindeer looking to stars

Porolta oli toinen sarvi jo pudonnut.

Ivan Zverev: Good luck fishing

Eeva Karhu: Ilmastonmuutos -patsaan sateenvarjon varsi puuttuu


Yuriy Kosterin: Dragon

Pakollinen kahvitauko pidettiin Kahvila Torissa, jossa tosin cappucinokone tuotti juomakelvottomat kahvit ja poikkesimme uusintakahveilla vielä Lahdessa ennen kotiin paluuta. Heinolan Heilin rakennus on kaunis ja yllättävän värikäs! Eipä ole tullut käytyä tuolla syömässä. Heti kotiin päästyä täytyi guuglailla, kenellä on ollut varaa rakennella noin kaunis, mutta rakennuksen käytön kannalta täysin tarpeeton torni. No, apteekkarilla tietenkin.