lauantai 16. tammikuuta 2016

Haloja ja valoja

Ihanaa ihanaa, valo on täällä taas. Tammikuun viidentenä saimme ihailla kaunista haloilmiötä. Otin muutaman kuvan Radiomäellä, vaikka pakkanen oli purevan kylmää ja sormet meinasivat jäätyä. En saanut ikuistettua koko haloa molemmilta puolilta; minun otoksissani näyttää siltä kuin taivaalla olisi kaksi aurinkoa. Livenä halon sivukaaressa erottuivat sateenkaaren värit. Moni muu sen sijaan otti mainioita kuvia, joita voi ihailla esimerkiksi Ylen sivuilla.



Valoriemut jatkuivat viikonloppuna Lux Helsingissä. Silloinkin olivat sormet lujilla. Odotellessamme kello viittä kävimme Ateneumissa katsomassa vaikuttavan Henri Cartier-Bresson -näyttelyn. Kullekin meistä jäivät aivan eri kuvat mieleen. Minulle muun muassa tämä, jossa isällä on samanlainen pitkä takki kuin Leninillä. Ja tämä, jossa mies on jäänyt harppaamaan talojen väliin muodostuvaan valokuiluun. Monta ahdistavaakin kuvaa oli joukossa, esimerkiksi koe-eläinapinan ja vangin kuvat rinnakkain sekä itseään oven läpi myyvät naiset.

Aloitimme Ateneumin julkisivupuolelta. Osa katsojista laittoin henkensä alttiiksi loikkiessaan liikenteen keskelle ikuistamaan valoteosta.

Sun Effects: Candy House
Minun suosikkini oli Megamap, jossa oli käytetty hyväksi rakennuksen arkkitehtuuria. Oli seinää pitkin  kasvavia köynnöksiä, tasanteella ikkunasta toiseen käveleviä naisia ja paljon muuta. Ja kaunis musiikki.

Shader: Megamap
 Tuomiokirkon päälle heijastetuista kuvista tunnistin heti Katja Tukiaisen työn. Joidenkin töiden kohdalla mietin kylläkin, että Ihanko totta?! Jos saisit vapaat kädet, koristaisit kirkon hennoilla väripilkuilla – aivan kuin rokkotauti olisi iskenyt kirkkoon?

Useita taitelijoita: Ilon kuvia

Useita taitelijoita: Ilon kuvia

Useita taitelijoita: Ilon kuvia

Useita taitelijoita: Ilon kuvia

Tuomiokirkon jälkeen jouduimme ohittamaan Sofiankadun teokset kokonaan, sillä kapea katu oli tungokseen asti täynnä ihmisiä. Samoin ohitimme Espan Medicine Cityn, jolle oli pitkät jonot.

Lampounette-lamppujen odotimme ihan koska tahansa alkavan pomppia meitä maan rakoon :D.

TILT: Lampounette
Cloud oli kauniimpi kauempaa. Lähietäisyydeltä erottuivat tukirakenteet liikaa. Lapsilla – ja aikuisillakin – oli tosi hauskaa valoja pois ja päälle renkatessa.

Caitlind r.c. Brown & Wayne Garrett: CLOUD

Jaksoimme palella lähes koko reitin läpi ja lämmön palatessa pikku hiljaa kotimatkalla muistelimme hyvillä mielin sekä Cartier-Bressonin töitä, että Lux Helsinkiä. Saisipa Lahteenkin jotain pimeän aikaa valaisevaa häpeninkiä.

lauantai 2. tammikuuta 2016

Eteensä ei näe

Vuosi 2015 on taakse jäänyt ja sen verran se toi mukanaan yllätyksiä, että päällimmäiseksi on jäänyt tunne siitä, kuinka eteensä ei näe edes sen vertaa kuin olmi ilman laseja.

Taideteos Lahden kaupunginsairaalan luona

Terveys petti pariin otteeseen. Ensin oireili selkä keväällä useamman viikon ajan. Elämänoppina siltä ajalta on, että terveyttään on hoidettava. Keski-ikäisen naisen kaatuminen pitkin pituuttaan maahan ei välttämättä ole ohi enää vain vaatteiden puhdistuksella tomusta, niin kuin joskus nuorempana. Kannoin fysioterapeutille kassillisen rahaa, jonka aion tästedes kantaa ennaltaehkäiseville tahoille. Aloitin nimittäin pilateksen syksyllä.

Toinen suuryllätys oli suolikiinnikkeen aiheuttama suolitukos, joka jouduttiin leikkaamaan joulukuun alussa. Joulun valmistelut oli laitettava hiljaiselle pulputukselle täyskiehunnan sijaan. Onneksi ostoksia voi tehdä netissä ja siivouksen voi kuitata keskilattiaimuroinnilla ja valoja himmentämällä. Parasta joulussa oli koko perheen yhdessäolo ja kiitollisuus.

Lähisuvussakin on ollut sairautta ja surua, joten 2015 jää taakse haastavana vuotena. Toivon valoa ja iloa tulevalta.

Koska epätäydellinen on mielenkiintoista.
Hyvää uutta vuotta!