maanantai 20. huhtikuuta 2015

Tunti aikaa päästä lukkojen takaa sekä huoli maaseudusta hukkuu paskaan

Olipa hauska lauantai! Olin yhtenä viiden hengen porukassa yrittämässä lukkojen takaa ulos apuvälineinä nopeat hoksottimet ja tarkat silmät. Olimme varanneet Kalliossa sijaitsevasta InsideOut Room Escapesta oman tapahtuman. Vastaavanlaisia yrityksiä on muitakin, joten huonepakoa pääsee kokeilemaan useaankin kertaan. Samaa seikkailuahan ei ole järkeä tehdä, kun ratkaisut tietää jo. Pakenimme karhun yllätysjuhlista ja seuraava huoneen kuvaus on yrityksen sivuilta.
ESCAPE FROM THE SURPRISE PARTY

You are invited to a surprise party to celebrate the Bear's birthday! A fabulous party is planned and you're invited, but don't tell the Birthday Boy, because he doesn't know!
Join us to celebrate! In order to meet the other guests and make it to the party, you will need to solve the mysteries and puzzles around the bear’s flat, which is filled with weird objects. The clock is ticking and only you can reveal the twists, find all the clues, solve the puzzles and get out of the flat in time to join the party!
Ennätysaikoja kolmesta eri huonetehtävästä
 Mitään kvanttifysiikkaa tai korkeakoulumatemaatiikkaa ei tarvittu. Monet pulmat ratkesivat etsimällä tarkasti huoneessa, käyttämällä vastaan tulevia apuvälineitä, kuvia ja symboleita. Osa arvoituksista ratkesi vasta, kun ratkaisemiseen tarvittavat välineet oli saatu vaihe kerrallaan kokonaan haltuun. Etsittävää ja ratkottavaa oli paljon, joten aika kului kuin siivillä ja lopulta meiltä jäi 5.20 minuuttia aikaa kelloon, kun saimme avaimen esiin ja pääsimme huoneesta ulos.

Voin suositella elämystä kaikille leikkimielisille ja arvoituksista pitäville (tämä on oma mielipiteeni, ei yhteistyöpostaus). Ainoa pieni miinus tulee yrityksen käyttämästä englannin kielestä. Vaikka huoneessa olevat ohjeet ja vihjeet olivatkin myös suomeksi, tuli tehtävänanto ja osa pyytämistämme lisävihjeistä englanniksi. Jälkipuitavaa riitti lounaalla, kun pähkäilimme, miten emme olleet jotain ihan selvää asiaa hoksanneet tai joku hoksasi, mutta toinen taas ei. Johonkin väärän ajatuksen seuraamiseen meni liikaa aikaa, kun taas joku toinen arvoitus ratkesi yllättävänkin helposti. Vähän kuin suunnistusta, mutta rajatummalla alueella ja karttana joukko arvoituksia ja vihjeitä.

Weeruskan kasvisburgeri, jonka vuohenjuustoköntistä en saanut syötyä kuin pienen osan.

Kansalliskatsomon katosta nappaamani kuva ennen näytelmän alkua.
Illan näytelmä Leea ja Klaus Klemolan kirjoittama ja ohjaama Maaseudun tulevaisuus taas oli sellainen elämys, jota en uskaltaisi kaikille suositella. Itse olin mietteliäs koko ensimmäisen näytöksen. Pissa-kakka-peppuilu ei hätkähdyttänyt, mutta asiat olisi saanut kyllä ilmaistua vähemmälläkin revittelyllä. Minusta osa syvällisestä sanomasta jäi alatyylin jalkoihin. Meno oli eläimellistä ja jos asioita tarkastelee eläimen kannalta, ei edes lapsen tappaminen ollut hätkähdyttävää; kriisin tullen poikaset syödään. Näytelmä olisi hyötynyt tiivistämisestä. Hevosen sielunetsintäteeman ja shamaanimatkat koin jotenkin irrallisiksi. Aikanaan jo äidinkielenopettajanikin sanoi eräästä aineestani, että unimaailma on vähän liian helppo ratkaisu, kun jää jumiin juonenkehittelyssä.

Mari Turusen Malviina-vuohi oli hyvin vuohimainen, osin kyllä huikean asun ansiosta. Puvustaja oli onnistunut loihtimaan Malviinalle upeat sorkkamaiset saapikkaat, pujoparrran ja uljaat sarvet. Mietin, miten ihmeessä sarvet ja viisisenttiset nännit pysyivät paikoillaan koko näytelmän ajan. Minua nauratti vuohen katkeruus siitä, kuinka mikään vuohen tuottama ei kelpaa - ei liha syötäväksi, maito juotavaksi eikä villa käsitöihin. Koirat olivat hyvin koiramaisia; nylkyttivät, söivät kakkaa ja ulisivat isäntänsä perään. Ville Haapasalon suomenhevonen oli jykevä ja kliseesuomalainen viinalla läträämisineen ja väkivaltaisuuksineen. Jukka Puotilan Asserdal kopsutteli levottomasti ja uskottavan hevosmaisesti, puheet sillä olivat ärsyttävyyksiin asti toistelevat: "Terveysasemaa et yksin perusta!" Ettäkä niin. Hevosmaista kopsuttelua ja säpsähdyksiä kaipasin nuoriin hevosiin enemmän, niille olisi myös voinut sallia enemmän murkkuelkeitä ja kapinaa. Nyt suuttuminen lahjoitta jäämisestä jouluna oli jotenkin kesy veto. Klaus Klemolan päähenkilö Maximi Kuorikoski oli yhtä haukotuttavan tylsä kuin voi laivan tanssiorkesterirumpalin odottaa olevankin. Samoin kyllästytti hevossielun ylipitkä nimi, jota sitten kierrettiin jossain dialogin kohdissa "pitkäniminen"-kuvauksella. Hevosen sielu oli muutenkin outo ilmestys: miksi suomenhevosella oli kiinalaisen (korealaisen?) pikkutytön näköinen sielu, jonka nimi ei mahtunut ohjelmalehdessä yhdelle riville?

Hauska lauantai - puuhaa ja pähkäilyä täynnä.




sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kevätkävelyllä

Sinivuokkoja, krookuksia ja lintujen liverrystä. Melkein oli usko loppua, mutta niin vain koittaa kevät tänäkin vuonna. Kevätkävely piristää.



Vedet virtaavat jo valtoimenaan ja pururata on lenkkikelpoinen. Onkohan tuo kallioimarre?


Kalliolta putoili vielä joku aika sitten sulavesiä katsojan naamalle.



Ihan hentoinen viiru sulavaa vettä alas kalliolta. Kevät on lempivuodenaikani.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Saisko tälläästä olla? - isoisoäidin muistokirjasta

Mummoni jäämistössä oli isomummoni muistokirja 1920-luvun taitteesta. Varhaisin merkintä on vuodelta 1916. Muistoja oli kirjoiteltu isomummoni ollessa yli parikymppinen. Se mietitytti, sillä omat muistokirjainnostukseni sijoittui ala-asteelle. Muistojen väliin on isomummoni kirjoittanut ylös myös muutamat laulunsanat ja lapsiin liittyviä tärkeitä päivämääriä, kuten mummoni ensiaskeleet heinäkuussa 1922. Joillakin sivuilla on myös hentoja lasten piirtämiä leikkikirjaimia, jotka matkivat aikuisten käsialaa.











Kääntelin hauraita sivuja ja mietin, että melkein pitäisi olla museohansikkaat kädessä. Ihailin kauniita mustekynän vetoja ja vanhan käsialan silmukoita ja kaaria. Tunnistin omassakin lapsuudessa käytettyjä muistokirjarunoja. Joukossa oli kuitenkin myös vitsikkäitä ja osin luultavasti kirjoittajien itse keksimiä runoja. Joitakin runoja verhosi tahallinen vihjailevuus tai salaperäisyys. Allekirjoittajien joukossa oli muun muassa Eräs kulkuripoika, Eräs sahuri, Yksi Jumalan mieliharmi (mitähän oli se kirjoittaja mielestään tehnyt ansaitakseen moisen nimen). 





















1916
Kuin kuu ja tähret taivahalla
tahtovat sen toristaa
että olet mun ystäväni
vaikka et kehtaa omistaa.
Piirsi J.L.

1916
Muisto
Pienen laulun kirjotan
sinun liivis rintapieleen
siitä saat sen lukea,
kun riisut toisen vieren.
piirsi AL

























V. 1920
Kuin Jussipoika huutaa!
Ja kakarasi parkuu
niin heti ota pieksusi
ja lähre karkuun?


























2/5 1920
En toivonut suuruutta, mainetta,
En kultia unelmoinut.
En ruusujen uhkeaa loistoa,
ei riemuja kantelo soinut.
Ei, pientä mä pyysin,
ja pikkuisen mi rintaani sytytti tulta.
Mä lemmestä pyysin,
sain murusen vaan,
kohtalo kielsi sen multa.
Kärsi,
Taistele,
ja voita!
Iida
1925 Muistti
Rakkaus on kuin porraspuu
siihen niin moni kompastuu
rakkaus on kuin naurismaa
siitä niin moni varastaa.
Ystävyydellä
Jenny...

1926
Orava se hyppeli puusta puuhun,
suutelota lentää suusta suuhun,
pidä [isomummoni nimi] Heilasi hyvänä,
arkina ja pyhänä.
Piirteli yksi
köyhä, kurja,
huono ja halpa
keskeltä [...]kylää.





lauantai 4. huhtikuuta 2015

Lahden antiikki- ja keräilymessut

Piipahdimme Lahden Antiikki- ja keräilymessuilla 4.4. Monenlaista tavaraa oli tarjolla, mutta lompakkomme nyörit eivät löystyneet minkään esineen kohdalla. Oli kyllä ihania käsitöitä - virkattuja parisängyn peittoja ja vaikka mitä, mutta osa haisi sen verran ulkovarastoinnilta, etten uskaltanut ostaa.

C-kasetit ovat näköjään jo keräilykohde - ja minä onneton kun silppusin niitä roskikseen ison kasan muutama vuosi sitten. Eräässä messupöydässä oli Ritari Ässä -nauhoite myynnissä. Pöydän kaikki C-kasetit maksoivat kolme euroa ja myyjä vitsaili, että Ritari Ässästä voisi nyt varmaan pyytää ihan mitä vaan, kun Hasselhoff-show pyörähtää käyntiin telkkarissa. (Tai sitten ei.)

Ruotsalaisia ärynpinkkejä Håll Sverige Rent -mukeja oli iso kasa tarjolla, mutta eipä napannut. Jotenkin tämä Muumi-buumi on karannut siihen malliin käsistä, että maksakoon muut rauhassa ylihintoja tavallisista käyttöesineistä, minä tyydyn ihmettelemään sivusta ja aion edelleen käyttää omia Muumimukejani siihen, mihin ne on tarkoitettukin: kahvinjuomiseen.


Montaa esinettä katselin lapsuuskoti mielessä - tutunnäköinen vanha pöytävaaka, sokerikko ja tynnyrikello saivat pysähtymään. Tosin meillä kotona taisi kellossa lukea Koff - vai lukiko sittenkin Karjala?



Ehkä ensi vuonna uudestaan.




keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Halloumi-chorizo-piirakka

Kollegan aloitteesta viemme huomenna pääsiäiskahvitteluherkut töihin. Sovimme tekevämme gluteenittomia herkkuja, jotta kaikki voivat nauttia niistä. Päädyin tähän halloumi-chorizo-piirakkaan pääasiassa halloumi-ihastukseni takia. Halloumia on kulunut salaateissa viime aikoina natisevan paljon ja nyt kokeilen sitä piirakassa. Pohja on tehty Ruokasurffausta-blogin hyvien gluteeniton piirakanpohja-niksien avulla. Menkää siis sinne, jos kaipaatte tarkkaa reseptiä. Lopputulos oli onnistunut verrattuna ensimmäisiin kokeiluihini gluteenittomalla jauhoseoksella taannoin rippijuhliin. Yritin tehdä kinkkukehriä, mutta taikina muistutti muusivelliä, joten rullaaminen ei onnistunut mitenkään. Päädyin silloin painelemaan taikinan paperivuokiin. Tällä kertaa hyvät neuvot pelastivat muusin leipomiselta. Avainasiat olivat nopea sekoitus ja pohjan jäähdytys pakastimessa ennen paistoa. Taikina onnistui, eikä valunut vuoan pohjalle. Huomenna sitten testataan pohjan leikkaamisominaisuudet. Maun uskon olevan ok maistamattakin, sen verran paljon meni herkkuja täytteeseen.


Täyte: 100g paistettua halloumia, 200g chorizoa, kirsikkatomaatteja, 2dl ruokakermaa ja 150 g juustoraastettta

Pohja: 150g voita, 3,5 dl gluteenitonta jauhoseosta, 0,5 tl suolaa nipistellään muruksi, lisätään nopeasti sekoitellen 3 rkl kylmää vettä

Nam!

Käyn huomenna kommentoimassa, leikkaantuiko hyvin ja miltä maistui. Minkähän vuoksi minä aina kokeilen ihan outoja reseptejä silloin, kun tarjoilen jotain? Living on the edge - no niin reunalla, kuin nyt meikäläinen keittiöhommissa voi olla.

P.S. Tarjoilin piirakan kylmänä, joten pohja oli kova ja vaikea leikata. Toin piirakanloput kotiin ja käytin mikrossa hetken ennen leikkaamista - sen tämä pohja ehdottomasti vaatii. Lisäksi tekisin seuraavalla kerralla paljon ohuemman pohjan.