sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Ilahdutuksia

Joskus päivät menevät tasaisissa arkitunnelmissa. Arjessa ei ole mitään vikaa, sillä sehän on elämän selkäranka, mutta toisinaan "enimmäkseen harmaata" -fiilis valtaa liikaa alaa.

Enimmäkseen harmaata

Jos näin pääsee käymään, on aika lähteä mukaan johonkin kivaan. Tänään sellaista kivaa pulpahti Tainalta  Mansikkatilan mailla -blogista. Taina haastoi minut Tipulasta lähteneeseen Ilahduta bloggaajakaveria -haasteeseen mukaan. Ja koska rakastan yllättämistä ja ilahduttamista, lähden tietenkin mukaan. Ilahdutustapa on vielä mietintämyssyssä, mutta tässä teillekin säännöt.


  • Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa.
  • Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
  • Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)
Ilahdutanpa siis Pauskan elämää -blogin Pauskan ja
Me, myself and something more'n samannimisestä blogistaan.
Ja (hihi), Tainaa Mansikkatilan mailta haluan ilahduttaa myös.

Tämä haaste sopii mukavasti lähestyvään ystävänpäivään, mutta ajoittainen ilahduttaminen ja yllättäminen olisi varmasti paikallaan milloin vain vuoden mittaan, kalenteripäivistä viis.

Itse ilahduin tänään haasteen lisäksi kahdesta yllätys-skypepuhelusta kaukomailta. Molemmat olivat rakkailta ihmisiltä, joiden kanssa en ollut hetkeen jutellut. Ja vaikka letunpaistot keskeytyivät ja iltapäivä vääntyi ihan muuksi kuin olin alunperin suunnitellut, olin puheluiden päätteeksi hilpeällä mielellä. Alkuperäisiin suunnitelmiin kuuluneet arkiset puherrukset eivät olisi saaneet minua lähellekään samaa mielialaa. Tajusin, että pitäisi aina pitää skype auki koneella muljuillessa, niin pääsisi yllättymään useamminkin. 

Iloista alkavaa viikkoa!

perjantai 23. tammikuuta 2015

Artsy Friday

Rankka viikko vaatii rankat huvit, joten suuntasin pitkästä aikaa Galleria Uusi Kipinään.

Vtry:n uusien jäsenten valokuvista Kati Välimäen kuvissa nuorten kasvot valaistuivat kännykän valosta. Tuli mieleen uskonnolliset ihmiskuvat, joissa valo hohtaa salaperäisestä lähteestä valaisten pyhimyksen kasvot.

Pauliina Heinäsen kuvissa oli vapaa luonto vangittu - lehdet aitakehikkoon, linnut kokoelmaksi konservoituja museoeläimiä. Vangitut lehdet pulpahtivat mieleeni, kun kävelin aidan viereen kootun lumikasan ohi. Aidan alalaidasta lumi jo yrittää karkusille. Karkuyritykselle on luvassa onnistuminen keväämmällä.

Oma vaatimaton taideteokseni tälle perjantaille:
Vangittu vesi

Mutta takaisin galleriaan, toisessa huoneessa oli Paula Tellan kauniita kuvia veden alta. Jostain syystä minua koskettivat tänään valokuvat enemmän kuin kolmannen huoneen maalaukset. Laura Impolan installaatio oli minun makuuni naiivi vaikka tärkeää kiusaamisteemaa käsittelikin. Ja hassua, että käsityöihmisenä isojen karhujen huolimattomat olkasaumat häiritsivät suunnattomasti.



Toisessakin Kipinässä kävin - Kipinän kirpparilla. En ollut käynyt siellä vuosiin, enkä edes tiedä, onko kirpparin ylläpitäjäkään enää sama. Vaatteita ei ollut enää ollenkaan - muutamia Salpausselän partiolaisten uniformuja lukuunottamatta. Sen sijaan löytyi valikoimia vanhoja työkaluja, astioita, kameroita, kupariesineitä. Suurin osa esineistä oli ryhmitelty, niin että jos olisin ollut jotain tiettyä hakemassa, se olisi kyllä löytynyt helposti. En ole keräilijä, joten en osaa sanoa hintatasosta oikein mitään. Itselle ei tänään osunut mitään ostettavaksi asti, mutta oli kiva kiertää ja katsella.





Tästä vaa´asta tuli lapsuus mieleen. Lapsuudenkodissa on edelleenkin tällainen vaaka, tosin eri värinen. Hintaa Kipinässä 75 euroa.




Mukavaa viikonloppua. Huomenna pääsee omalle pihalle kuntoilemaan kolan kanssa!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tahmea tammikuu

Tässä pientä koostetta tammikuusta. Jotenkin on ollut tahmeaa, vaikka on saanut joitakin asioita ihan aikaiseksikin. Että sellainen aika tavallinen tammikuu varmaan.

Kuusi olisi pärjännyt vielä pidempäänkin, ei ollut ollenkaan niin neulasia vierova yksilö kuin edellisvuotinen. Laitettiin kuitenkin pää siltä poikki loppiaisen kunniaksi. Oheisvahinkona syntyi tarve hankkia uusia joulupalloja aidosta lasista. Mies pudotti - ja niin kun minä niitä olin lapsilta varjellut. Uusia tuuheita nauhojakin olisi tarvelistalla, mutta joulukoristealennuksissa ei ole ollut mitään silmää miellyttäviä värejä jäljellä, joten ei sitten.




Aikaansaannososastolta löytyy pienimuotoista paikkojen siivoilua - olen kuljettanut Uffaffaalle muutaman nyssäkän vaatteita - ja liikkumista. Hankin jopa uuden sovelluslelunkin entisten The Walkin ja Zombies, Run!in oheen. Sen nimi on Superhero ja siinä on tarkoitus tehdä lihaskuntoharjoitteita supersankaritehtäviä varten. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa. Käykää tutustumassa tuolla, jos kiinnostaa.

Muistatteko virkatun hipon? Sain vastalahjaksi ison loodan kauniita koristeltuja tuikkuja ja neulahuovutetun pannunalusen. Sitä en kyllä raaski minkään mustan kattilanpohjan kanssa liata, vaan käytän varmasti vain kuuman teekupin alusena. Tuo ihana tikkurasia on muuten siskoni käsialaa. Rasian toisella puolella on ote sanakirjasta kohdasta "wish".






Tänään innostuin leipomaan, kun tuli pitkästä aikaa vieras. Totesin taas kerran eläväni vaarallisesti - lähes poikkeuksetta saan päähäni tehdä herkkuja jostain ihan kokeilemattomasta reseptistä vieraita varten. Riskinä on, että tarjoamiset eivät ihan onnistu. Niinpä tänäänkin tarjoilin kotikutoisia suklaa-cookiesseja (Valion reseptillä) ja ei ihan kärähtänyttä Kinuskikissan sitruunatorttua. Minun käsialallani torttuun tuli liikaa täytettä, joten tein lisää pohjataikinaa ja väsäsin puoliskatortun kotiväen nautittavaksi huomiseksi. Sitä torttua ei ulkonäön takia paljon kannata esitellä, mutta ehkä maku on kuitenkin kohdillaan. Ainakin isossa tortussa oli mukava "zip and zing", jota nykyisin kaipaan herkuiltani. Pelkkä makea on helposti liian raskasta nautittavaa.  




Mukavaa tammikuun jatkoa!



torstai 1. tammikuuta 2015

Ja mites ne lupaukset?

Pitää tehdä tunnustus. Ei pitäneet mun uudenvuoden lupaukset viime vuonna, ainakaan kokonaan. Tuliko yllätyksenä? Ei mullekaan. Läsnäololupauksen ja tässä hetkessä elämislupauksen täyttymistä on itse vaikea arvioida, eikä ainakaan lupaus olla murehtimatta ollut helppo täyttää. Yritystä kuitenkin on, koko ajan. Plussana voisi ehkä mainita, että menin ennakkoluulottomasti joihinkin juttuihin mukaan: kokeilin ARIS-virtuaalipeliä ventovieraiden kanssa, poimin liftaajan kyytiinsilittelin haita ja kävin ensimmäistä kertaa katsomassa mölkkykisoja. Syksyllä kävin useasti taidenäyttelyissä  ja hiippailin uteliaana autiotaloilla 1, 2 ja 3. Pauskan innoittamana aloitin uuden harrastuksen: geokätköilyn. Pauska sai minut myös melkein pelaamaan bingoa. Siinä kohtaa meni kuitenkin ennakkoluulottomuuteni rajat, kun sänkileukainen vihreäleggingsinen mies olisi tahtonut minut perhekuvaan.




Viime vuonnahan uhoilin käyttäväni liikuntasovellustani The Walk neljästi viikossa ja rankaisevani itseäni blogijulkisesti, jos näin ei kävisi. Alku oli hyvä, mutta kuten ehkä muillakin, unohtuu hyvä lupaus noin helmikuun puolivälin jälkeen, niin minullakin. The Walkista täytyy kyllä puolustuksekseni sanoa, että sen käyttö tyssäsi helmikuun alussa siihen, että ilmestyneet tehtävät oli jo kaikki kävelty läpi, eikä uusia julkaistu ennen kuin kuun lopussa. Ja siihen saumaan osui tietenkin flunssa. Tauko on pahasta lupaushommissa, pääsee into lopahtamaan. Ja flunssia osui viime kevääseen useampi.

No, viime vuodesta oppineena ei kai pitäisi luvata mitään? Mitä vielä - lupaukset kuuluu uuteen vuoteen ja vaikka ne pitäisivät vain helmikuulle, on sekin jo jotain. Eli mitähän keksisi? Liikuntoja lupailin jo viime vuonna, joten en tee niistä mitään julkista lupausta, jatkampa vain syksykaudella hyvin alkanutta ryhmäliikuntatapaani ja yritän käydä tiheämmin sovellusten usuttamana tai muuten vain ulkona. Raitis ilma tekee hyvää! (Tämä ei siis vielä ollut se lupaus).

Kotona on monta asiaa rempallaan, joten voisin tällä kertaa luvata ehtoisien varastojeni trimmausta. Lipastojen laatikoista putoaa pian pohjat ja lankavarastoni ei mahdu enää edes jättisuureen IKEAN varastolaatikkoon (valitti mieheni). Niistä aloitan viikonloppuna. Ja jos hankin uutta rompetta tai lankaa, pitää sen edestä sitten kadottaa vanhaa pois. Noin, luvattu! Pitäkää mulle peukkuja.

Hehe: Ahti telottaa - minä aion telottaa ylimääräistä roinaa tänä vuonna!

Ja koska kuulemma venäläiset ennemminkin toivovat asioita uudelle vuodelle lupaamisen sijaan, toivon vielä paria asiaa: kukaan rakkaani ei sairastu vakavasti eikä minun tarvitse käydä yksissäkään hautajaisissa.


Puurolapaset

Ihan hipaisua vaille vuoden vaihtumista valmistuivat esikoiselle hunajakennolapaset. Langaksi kelpasi omista varastoista löytynyt Novitan Säde. Käytin langan kaksinkertaisena, jotta tumpuista tulisi tarpeeksi lämpimät. Vaalean beige Säde näyttää aivan sokeriripotellulta puurolta paitsi paljon herkullisemmalta. Harmi vain, että Säde ei ole konepestävää; pelkään pahoin, että lapaset päätyvät jossain vaiheessa erehdyksessä koneeseen ja peseentyvät pilalle. Sellaista on ennenkin meillä sattunut.

Näyttää ihan rukousasennolta. Olkoon nyt vaikka rukous neuleiden ylijumaluudelle: Anna hyvä neulevuosi, vähän pudonneita silmukoita tai purkuja. Kiitos tästä neulevuodesta ja anna tulevana vuonna runsaasti neuletilaisuuksia ja -inspiraatiota!
Malli: oma
Puikot: 3,5mm
Lanka: Novita Säde, 635 vaalean beige, mohairsekoite, käsipesu
Menekki: 90g

Resoriosuus on tehty  32 silmukalla 2o2n, varsinainen lapasosuus 52 silmukalla, josta kennoa 32:lla ja sileää kämmenosaa 20:llä. Minulla ainakin on niin tiukka palmikkokäsiala, että kennosta tulee kapeampaa neulosta kuin vastaavasta silmukkamäärästä sileää neuletta. Kennokuvio on tehty kolme+kolmella silmukalla kolmen kerroksen välein. Peukalokiila 13 s.