keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Ähkyisää uutta vuotta!

Katselin tänään SVT:ltä lempiruotsalaisnäyttelijäni Rolf Lassgårdin haastatteluohjelman, jossa hän ylisti The Bandin The Last Waltz -levyä. Niinpä etsin sen youtubesta ja laitoin taustamusiikiksi kokkailuille. Levyt kestävät yhteensä reilun kaksi tuntia ja sen verran meni myös herkkujen laittoon aikaa. Tarjolla tänään perinteisten makkaroiden ja patonkien lisäksi jauheliha- ja lohitähtiä. Lohitäytteen sävelsin: kylmäsavulohta, punasipulia, kermaviiliä, juustoa, limen mehua.



Jälkiruokaa laittaessa yllätin tyttären kuuntelemalla Ariana Grandea. Päätin nimittäin kuunnella lisää jotain täysin randomia ja Ariana löytyi hakusanoilla best album ever. Tein Makuja kotoa-blogin Ihanaa suklaista pavlovaa. Marenkipohja jäi ohjeen ajalla ja uuninlämmöllä sisältä pehmeäksi ja rikkoutui reunalta nostaessani sitä pelliltä tarjoiluvadille, mutta mitäpä ei voisi kermavaahdolla salata. Marjoina pensasmustikoita ja vadelmia.



Syömisen ja jälkiruuan välissä naureskelimme hassuille hevihenkisille youtube-kokkivideoille, kuten Regular Ordinary Swedish Mealtime: Meatball Massacre ja Cooking Hostile with Phil Anselmo, Part 2. Ja katsottiin me pöhkömpiäkin, mutta ne saatte etsiä ihan itse.

Hyvää luiskahdusta uuteen vuoteen ja onnellista vuotta 2015 kaikille!


tiistai 30. joulukuuta 2014

Siksipä niin mä pidän harmaasta

Pidän väreistä, mutta saatuani just äsken lokakuussa Mansikkatilan mailla-blogin Tainalta Väriä viikkoon -haasteen, huomasin, että se ei oikeastaan näy meillä kotona. Aloitanpa siis tämän värikkään värittömän kodin esittelyn harmaasta.

Me molemmat mieheni kanssa pidämme luonnollisista materiaaleista. Siksi tuli vähän kiviöverit, kun mieheni edellisen remontin aikaan päätti yllättää minut vessan sisustuksella. Sain siis ihan oikeasti nähdä vessan vasta aivan valmiina. Mieheni pakotti jopa remppahäiskät piilottamaan kaikki laatanpalatkin ja ripustamaan vessan oviaukon eteen verhon aina ennen kuin tulin rempparaksalle käymään. Vähänkö jännitti odottaa lopputulosta. Kovasti teki mieli kurkkia, mutta olin päättänyt olla kurkkimatta, sillä jo lapsuuden joululahjakurkkijaisista opin, että on paljon hauskempaa avata yllätyslahja, kuin sellainen, jota on käynyt salaa kurkkimassa.

Siinä muuten on oma haasteen lajinsa aivan erikseen - puolisoon luottaminen. Monestihan naisihmiset tuppaavat valtaamaan sisustusmielessä kodin lähes kokonaan. Me olemme tehneet remontoidessa ja sisustaessa valintoja pääasiassa sulassa sovussa, mutta oli mielenkiintoista huomata, miten vaikea oli sitten oikeasti antaa miehelle täysin vapaat kädet yhden pikkuisen kopin kanssa. Oli pakko uskoa, että mies tuntee minun makuni ja valitsee jotain, mistä me molemmat pitäisimme oikein kovasti. Ja niin hän valitsikin. Paljastushetki oli kuin suoraan sisustusohjelmien voitte-avata-silmänne-tuokiosta. Olin sanaton ja mitä enemmän yksityiskohtia huomasin, sitä innostuneempi olin. Ei voi olla totta! Eikä! IIhana!

Kollaasin kolme laattaa ovat pikkuisesta vessastamme. Tuota kakkoskuvan lattiaa on muuten tosi helppo pitää puhtaana. Varmaan yhtä helppo, kuin sitä on remppamiesten ollut saumata.

Kolmas kuva on viimeisimmästä pienestä ehostuksesta, jossa päällystimme yhden seinän tummanharmaalla panelilla. Nyt pitäisi vielä vaihtaa seinän viereen kirkkaammat valot, sillä yllättäen tumma seinä imaisee valoa tehokkaasti aiempaan valkoiseen seinään verrattuna - aina oppii jotain. Kuvassa on myös pikku tiiseri seuraavaan väriin - ruosteenruskea kynttilänjalka. Näillä värikkäillä jatketaan, kun kerran alkuun päästiin.

Väriä viikkoon -haasteen saa tästä napata jokainen kiinnostunut. Tarkoitus on siis kertoa viiden arkipäivän ajan kotinsa väreistä ja haastaa kullakin värillä joku mukaan. 

perjantai 26. joulukuuta 2014

Ylläripylläri

Eipä aavista eräs sukulaiseni, mitä saa kohta postista. Jouluksi tämä hipponen ei tietenkään ehtinyt. Miksi aika aina kiihdyttää kulkuaan joulun alla?

Kaikki alkoi marraskuussa, kun tämä sukulainen haaveili ihan kuvien kera, että joku virkkaisi hänelle Heidi Bearsin Happypotamus The Happy Hippon. En mennyt lupaamaan mitään, kun en ollut varma, kykenenkö moisen 3D-otuksen synnyttelemään. Haaste oli kuitenkin hauska ja niinpä aloin selailla netistä kuvia erilaisista hipposista. Langaksi valitsin omaani tukevaa puuvillaista Kotiväen Kartanoa ja Huvilaa sillä halusin melko pienen hipon ja tiivistä virkkauspintaa, jotta täytteet pysyisivät elukan sisuksissa. Valmiin hipposen strategiset mitat ovat (kuiskaan, ettei hippo kuule): paino 423g, pituus kuonosta peppuun 34 cm, säkäkorkeus 16 cm.

Afrikan kukan virkkaaminen ei ollut ollenkaan haasteellista. Erikokoisia kukkia putkahteli tuosta vain telkkaria töllötellessä.



Haastavin vaihe alkoi kokoamisesta. Virkkaamalla yhdistämiseen löysin kätevän videon, joka helpotti asian hahmottamista suuresti.

Aloitin ensin hipposen pepusta, mutta tein jatkuvasti jonkun liitoksen väärin ja päädyin lopulta purkamaan noin kymmenen palan aloitelman ja aloittamaan uudelleen selän seiskakukkasista. Laitoin otukselle pepun korkeimmalle kohdalle hakaneulan ja se helpotti työn suunnan hahmottamista. Myös kropan suunnittelukokoaminen nuppineulojen avulla auttoi sekä mallin hahmottamisessa että väripaletin suunnittelussa. En halunnut liian montaa samanväristä palasta vierekkäin.


Koekoontia nuppineuloilla.
Ei se ihan pepusta ole...
Saatuani vartalon valmiiksi täytin sen ja aloin pähkäillä päätä kokoon. Siinäkin käytin apuna nuppineulakokoamista.


Tämä ei ole myöskään pepusta, vaan pääpäästä!'

Täytin pään ja kaulan valmiiksi korvia varten jättämistäni aukoista ja ompelin korvat paikalleen. Silmät ostin Sinooperista. Paketissa oli kolme paria silmiä, mutta en kyllä ihan kohtakaan ole aloittamassa uutta hipposta, turha vinkkailla edes Pinterest-kuvien avustamana...



Jossain malleissa oli hipolle tehty häntäkin, mutta minä jätin omani alkuperäisen mallin lailla paljaspepuksi.



Vastasyntynyt hipponen oli aika hämillään kuusen juurella olkipukkisten ihmetellessä joulun lasta.



Malli: Heidi Bears Happypotamus the Happy Hippo
Langat: Novitan Kotiväki Kartano ja Huvila (vaaleanpunainen ja farkku)
Menekki ja värit: liila (743) 21g, beige (614) 26g, farkku (161) 20g, vaaleanpunainen (507) 29g ja tummanharmaa (484) 39g, yhteensä 135g
Koukku: 1,50 mm
Syntymäpäivä: 24.12.2014



torstai 25. joulukuuta 2014

Lahjasäkin uumenista

Tein pukinkonttiin tilaustyönä puikkovirkatun myssyn ja kaulurin. En ostanut DROPSin lankoja, vaan Katia Peru -lankaa Möysän Lankakaupasta. Perun väreissä olisi ollut myös ihana luumu ja turvalliset luonnonvaalea ja musta, mutta tällä kertaa turkoosi vei voiton.


Etukäteen pähkäilin puikkovirkkauksen onnistumista, mutta sekin sujui lopulta hyvin, kun maltoin lukea ohjeen kunnolla - jouduin purkamaan ainoastaan yhden puikkovirkkauskerroksen huolimattoman ohjeenluvun takia.
















Myssyn sauma kikertää hieman - näköjään en aloita kerrosta ihan samalta kohtaa joka kerta, mutta onneksi sauma jää taakse, joten siitä kärsivät muut kuin pipon kantaja.


Lanka: Katia Peru 
(Super Bulky: 40% Acrylic, 40% Wool, 20% Alpaca, 
konepesu 30°, tasokuivaus)
Koukku: 8
Puikot: 20



keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulupuu on rakennettu

Kuopuksen mielestä kuuseksi pitäisi hankkia myyjän surkein kuusi; se toispuoleinen, harvaoksainen rumilus, johon kukaan muu ei koske - sitä käy niin sääliksi, että se pitää pelastaa hyvään kotiin joulukuuseksi. Lapset ovat kuitenkin jo tulleet siihen ikään, etteivät lähteneet kuusikauppaan mukaan. Niinpä sain ihan itse valita palleroisen kaunokaisen meille. Kuusimyymälän pihalla leijui huumaava pihkan tuoksu, joka sekoittui roihuavan ulkotulen savunhajuun.



Joka joulu kuusen koristelun aikaan meillä on mietitty, että pitäisi ostaa uusi latvatähti. Entinen alkaa olla jo niin luiru harvakarva, että se on jo useamman vuoden ajan saanut vahvistusta toisesta lähes yhtä harvasta yksilöstä. Tänä jouluna mies sai kuitenkin ihanan lahjan - Tina Shukla Designin vanerisen latvatähden. Se on niin kaunis, että suunnittelin jo todella askeettista kuusenkoristelua! Suunnitelmani eivät saaneet minkäänlaista vastakaikua muussa perheessä, joten laitoimme jälleen kerran sellaisen suloisen sekametelisopan kaikenlaisia, -ikäisiä ja -värisiä koristeita.



Rauhaisaa joulua!