sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joulutunnelmaa Ahtialan vanhalla asemalla ja Muotsikassa

Ensimmäinen adventti toi maahan hieman valkoista. Aloitimme päivän tunnelmoimalla Ahtialan vanhalla asemalla. Siellä oli myynnissä paistovalmiita laatikoita, kransseja ja paljon muuta jouluista. Kahvila oli pystytetty aseman entiseen lipputoimistoon. Ihana vanha asema, jota onneksi vaalitaan ja pidetään kunnossa.



 Ihastelimme vanhaa lippuluukkua, jonka edestä lattia on kulunut kuopalle.



Toisena käyntikohteenamme oli Muotoiluinstituutin joulumarkkinat. Siellä oli puolenpäivän aikaan melkoinen ruuhka, joten joitakin pöytiä oli vaikea päästä näkemään. Kaikkea mielikuvituksellista ja taitavasti tehtyä oli pöytäkaupalla. Ihastuin Tomi Laukkasen tammiviiluiseen kännykänkuoreen ja Alejandro Maasin jätepellava-metalliverkkopussukkaan. Lisäksi ostin Saara Santalan suloisen työn nimeltä Oksat. Pidän etenkin tuosta kärpäsestä.



Iloista joulunodotusaikaa!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Keijukahvilassa

Oskarin piha sulki syksyllä ovensa, mutta onneksi Kahvila Oskari avasi ne tässä kuussa. Toivottavasti tänään järjestettävässä asukaskuulemisessa löytyisi sellainen ratkaisu Oskarin kortteliin, että ihana puutalo saisi jäädä keskustaa kaunistamaan.

Olen ehtinyt käydä kahvilla jo neljä kertaa ja joka kerta on kahvilassa ollut ilahduttavan paljon asiakkaita. Kerran jopa sen verran ruuhkaksi asti, että saimme mieheni kanssa hetken odotella istumapaikkoja. Eilen kävimme lämmittelykahveilla Tainan kanssa, kun ensin olimme palelluttaneet varpaita varikolla. Varikkoretkestä voitte lukea Tainan blogista. Kahvilan seinältä saimme lukea historiaa ja katsella vanhoja valokuvia rakennuksen ja Lahden menneisyydestä - yritimme eläytyä aikaan, jolloin Lahdessa suihki menemään peräti kaksitoista polkupyörää!



Ehkä ruuhka on ollut syynä siihen, että huomasin keijujen kujeet vasta eilen. Yhdessä huoneessa vie tikapuut kohti korkeuksia, toisessa heiluu pikkuinen riippumatto ja viimeisestä huoneesta löysimme sitten itse keijunkin. Onkohan sillä puolukka sylissään? Joku keijukuje jäi varmaan vielä näkemättäkin.


Keijukujeita on kahvilan seinille taikonut taiteilija Leena Jääskeläinen, jonka tauluja on myös nähtävillä kahvilassa 29.12. saakka.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Raha ja onni

Sébastien Thiéryn näytelmässä hyvin toimeentulevan pariskunnan kotiin alkaa ilmestyä rahaa tyhjästä. Ensin satanen sohvapöydälle, sitten pieni tukku lattialle, sitten aina vain lisää. Ensimmäiset säröt parin suhteeseen lyö mies heti alkuun sujauttamalla satasen setelin lopulta taskuunsa. Jossain vaiheessa kuvaan astuu uhkaavan oloinen naapuri Traque. Mikä on hänen osuutensa rahojen ilmestymiseen? Väliaikaan mennessä on tullut sellainen olo, että tarina on umpikujassa. Rahaa tulee, se on ongelma ja pariskunnan onnellinen elämä on vaarassa.

Kuva: Images Money on Flickr, CC BY 2.0

Onko ihminen oikeasti näin raadollinen - menisinkö näin nopeasti pilalle ja sekaisin, jos kotiini sataisi suunnaton määrä mammonaa? Nyt näen haaveissani toimeentulosta huolettoman elämän sellaisena, että opiskelisin mitä ikinä tahtoisin, näkisin enemmän rakkaita ystäviä ja sukulaisia lähellä ja kaukana, tekisin jotain luovaa työtä. Vai enkö sittenkään? Näillä arjen raameilla on epätodennäköistä, että pääsisin koskaan testaamaan teoriaani käytännössä, kun en edes lottoa tai rapsuttele arpoja.

Parasta teatteriantia oli mukava seura, jonka kanssa pohdiskelimme rahan ja onnen suhdetta ptikään vielä kotimatkallakin.

Jos haluat tietää, kuinka Brunolle ja Laurencelle lopulta käy rahatulvassa, käy katsomassa Kouvolan teatterin Ovista ja ikkunoista

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Joskus löytyy, toisinaan sitten taas ei

Perjantaina rentouduimme Pauskan kanssa viikon rasituksista. Ensin oli tarkoitus ylittää taas rajoja ja kokeilla jotain uutta pelaamalla bingoa. Bingo oli kuitenkin muuttanut remontin alta, joten menimme ensin syömään. Bigoli Di Nettuno oli hyvää, vaikka annoksen väri olikin vihertävänharmaa.

Mamma Marian Bigoli Di Nettuno:
itsevalmistettua paksua t
uorepastaa, jättikatkarapuja,
 äyriäisiä, sinisimpukoita ja valkosipulia valkoviinikastikkeessa

Ruuan jälkeen lähdimme etsimään paria kätköä Lahden keskustasta. Anttilan takapihalla haahuillessa meni tunti ilman tulosta. Ainoa, mitä löysimme, oli se muuttanut bingo. Se oli tosin jo kiinni, joten rajan ylittelyä seuraa toisen kerran. Luovutimme siinä vaiheessa, kun Anttilan taakse ilmestyi tyyppejä juomien kanssa. Siirryimme etsimään bensiksen viereistä kätköä, mutta sekään ei suostunut paljastamaan itseään, joten lopettelimme sitlä illalta. Kotiin päästyäni löysin kenkäni pohjasta kätköretken toisen löydön: löyhkäävän koirankikkareen.

Pahoitteluni: koiran kakkaa


Tänään kävimme iltapäiväkahveilla mieheni kanssa Kahvila Karirannassa. Satamassa oli hämyisän tunnelmallista: valot heijastuivat värikkäinä vedenpinnasta.


Karirannan kahvilassa lempihuoneeni on keltainen salonki. Jopa kultareunaiset peilit näyttävät hyvältä tässä värimaailmassa, vaikka en normaalisti välitä kullasta sisustusvärinä.

Kahvila Karirannan ikkunoissa oli jo jouluiset piparkakkukoristeet




















Kahvien jälkeen kipaisin vielä yhdelle uudella kätköllä ja pusikon sysipimeydestä huolimatta löysin
sen helposti. Kyseessä oli minulle uudenlainen kätkö, jonka aukisaamiseksi täytyy ratkaista arvoitus. Se oli onneksi kuitenkin helppo. Joskus geojumalat ovat suotuisat, joskus taas täytyy myöntää tappionsa ja jatkaa toiste paremmalla onnella. Mutta siinä se etsimisen houkuttavuus onkin - se ei saa olla liian helppoa.

Lumikimalteinen pipo

Maassa ei näy lunta muuten kuin likaisissa kasoissa parkkipaikoilla. Teki mieli saada jotain lumenhohtoa tähän pimeyteen, joten neuloin lumitähtipipon.

Langat hain Möysän Lanka ja Asuste -nimisestä käsityöliikkeestä. Kauppa ei ole koolla pilattu eikä näyteikkunoista arvaa, miten monipuolisesta myymälästä on kyse, joten kannattaa poiketa sisään hypistelemään. Itse olen hakenut lankoja ja niitä löytyy todella hyvin, mutta myös tilkkutöiden tekijät, kirjojat ja muut käsitöistä innostuneet löytävät liikkeestä vaikka mitä. Sinipellavainen on esitellyt liikettä kuvien kera blogissaan.

Lanka on ihanan pehmeää hopeankimaltavin paljetein koristeltua Galaxya. Mallin sävelsin itse ja sen huomaa etenkin tähdessä, joka voisi olla vielä lumitähtimäisempi. Useamman piirretyn version ja kolme kertaa alusta aloittamisen jälkeen olen kuitenkin aika tyytyväinen. Kaksi ensimmäistä tähtimallia venyivät liikaa vaakasuunnassa, mikä on ongelma pipossa, joka venyy päässä vielä lisää. Lisäksi ensimmäisen pipon resorista tuli liian tiukka.

Lyijykynä ja ruutuvihko ovat minun mielestäni nopeimmat hahmotteluvälineet.

Purettu versio nro 2.
Alasakarat ovat paljon lyhyemmät, kuin sivusakarat, vaikka niissä on yhtä monta silmukkaa. 

Malli: oma
Lanka: King Cole: Galaxy, chunky (56% akryyliä, 42% villaa, 2% payetteä)
Langan menekki: 10g eli kaksi vyyhteä
Puikot: 3 mm


Lumitähteä voi pitää suoraan edessäkin,
 mutta minusta se on kivoimman näköinen hieman toisella sivulla.

Osallistun tällä neuleella ensimmäistä kertaa Pipon ytimestä ja Silmukansaalistus -blogien Silmukan ytimestä -haasteeseen, jossa on marraskuun aiheena lumihiutale. Käykää ihmeessä katselemassa muitakin lumihiutale-töitä, jahka niitä alkaa putkahdella haastesivulle. 



maanantai 10. marraskuuta 2014

Ulk eli fossiilisimppu

Olimme muutama vuosi sitten Tanskassa koko perheen voimin ja osallistuimme fossiiliretkeen. Löysin noin kaksikymmentä senttiä pitkän kalan fossiilin, joka valitettavasti oli monessa palasessa. Jätimme silti palaset paikalliseen fossiilimuseoon geologien ajanvietteeksi. Kirjoittelin fossiilista jo aiemmin ja alunperinhän professori oletti kalan olevan "ulk" eli jokin simpun sukulainen. Nyt, reilu kolme vuotta myöhemmin sain sähköpostia Museumsinspektør René Lyng Sylvesterseniltä ja löytö varmistui todellakin simpun sukulaiseksi. Mielenkiintoista! Ja miten mukavaa, että meille löydön tehneille turisteille vaivauduttiin lähettämään työn tuloksista viesti. Tekee mieli päästä taas fossiileja kaivelemaan.


Kuva: Pearson Scott Foresman CC by 4.0

Uskomatonta, että louhoksesta kaivetaan kissanhiekan raaka-aineeksi tavaraa, joka on täynnä fossiileja. Emme voi tietää, mitä arvokasta luonnonhistoriallista tietoa katoaa ikiajoiksi kissojen pissa-alustoiksi. Älkää nyt kuitenkaan menkö kaivelemaan kissanne hiekkalaatikkoa, siellä ei simppujen eikä haiden fossiileja ole.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Mitä tiedät isästäsi?

Havahduin siihen, että olin kuvitellut tietäväni kaiken isästäni. Onhan hän ollut olemassa koko elinikäni ajan. Setäni sattui soittamaan ja kertoi, miten isäni oli nuorena miehenä asustellut kaverinsa kanssa teltassa aloitellessaan uudessa työpaikassa. Tapahtuma sijoittuu aikaan ennen isän ja äidin seurustelua, enkä muistanut moista kuulleeni ollenkaan. Päätin haastatella isää vähän lisää.

Lahja isälle.
Paketoitu oman isoäitini muistoa kunnioittaen ilman teippejä.

Isä oli joutunut lähtemään omalta kotipaikkakunnaltaan töiden perässä. Töitä oli ollut enemmän tarjolla kuin asuntoja, joten isä oli tosiaankin asustellut kolmisen kuukautta huhtikuusta eteenpäin teltassa. Tehtaalle oli osoitteeksi annettu läheisen retkeilymajan osoite, sillä työpaikkaa ei saanut ilman osoitetta paikkakunnalla. Huhtikuussa on vielä kylmiä öitä ja veto tuntuu maassa maatessa, joten paikat olivat olleet lujilla, etenkin selkä oli vihoitellut. Lähes yhtä kurjaa oli ollut erään tehtaan työsuhdeasunto parakissa. Sielläkään ei kunnon yöunista voinut haaveilla, sillä huoneessa oli aina useampi asukki ja parakissa koko ajan menossa jonkun seurueen bileet tai tappelus. Niinpä ensimmäinen alivuokralaisasunto oli tuntunut isästä suorastaan ylellisyydeltä. Muistan taas arvostaa omaa kattoa pään päällä.

Taidetta pimeässä

Piipahdin perjantaina Galleria Uusi Kipinässä. Jo valkoisella peitetty ikkuna on kaunis. Hienon heijastuman huomasin vasta ottamaani kuvaa katsoessani. Ikkunan oikealla puolella oleva tumma jälki näyttää kuvassa aaveelta, varsinkin kun hahmon "helmat" vaikuttavat saavan alkunsa tuosta kohtaa, jossa on lumen raja.



Elisa Lientolan suuret metallirypisteet ovat vastakohtia videofilmissä rannalla leikkivän lapsen kanssa. Metalli on kovaa, mutta ihmisen muokattavissa. Meren aallot ovat jo muovanneet sileät kivet, joilla lapsi leikkii. Sanapari mieli ja tahto saa minut ajattelemaan sitä, miten monet asiat ovat muokattavissa tahdonvoiman avulla, osittain mielikin. Arka ihminen voi harjoitella sosiaalista kanssakäymistä ja tulla rohkeammaksi. Hiljattain katsomassani ajankohtaisohjelmassa kerrottiin lääketieteen tarttuneen sosiaaliseen arkuuteen ja käyttäneen sitä omiin kaupallisiin tarkoituksiinsa. Nappaamalla pillerin saattaa arka ihminen voittaa arkuutensa. Hintana vain ovat lääkkeen tuomat sivuvaikutukset, kuten tunne-elämän typistyminen: mikään ei naurata tai itketä enää, nautittavat asiat tuntuvat yhdentekeviltä, elämä on tasapaksua. Eikö sittenkin ole parempi olla arka ja eikö meidän tulisi hyväksyä kaikki ihmiset keskuudessamme sellaisina kuin he ovat?


Karkki Mäkelän ihmishahmoissa toteutuu taitelijan tavoite kuvata leipäjonossa seisojia tavallisina ihmisinä. Katsoin ensin sarjan ja vasta sen jälkeen luin selosteen töistä.

Katri Kokkisen Tila-näyttelyn teoksissa pääosissa on nukkeja erilaisissa miljöissä. Minua kiehtoo nukkekoti, jossa on jotain eschermäistä mahdottomuutta - perspektiivillä ja mittasuhteilla leikitään.

Eniten nautin Riikka Toivosen installaatiosta Kadonnut tila. Etenen pimeään huoneeseen hitaasti kädet eteen ojennettuina, vähän peläten, mitä vastaan tulee. Säikähdän yhtäkkiä päälle syttyviä valoja. Kun pimeä tulee uudelleen, hahmotan kunnolla valoa hohtavien lankojen muodostamat "seinät" ja nauran mielessäni sitä, miten en tahdo uskaltaa kävellä valolankaseinän läpi, vaikka hetkeä aiemmin olin tiennyt keskilattian olevan vapaa kävellä. Kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa Kadonnutta tilaa. Elämys on aivoja kutkuttava!

maanantai 3. marraskuuta 2014

Tuliset tumput

Sain valmiiksi punamustat lapaset miehelle. Kuviona on punaista siksakkia ja peukaloissa lieskat. Esikoinen kommentoikin, että onpa nopeat tumput - lieskat vain jää jälkeen. Nyt voi pakkanen taas tulla.

Malli: Omasta päästä, kiilapeukalo-lapanen, 48 silmukalla, peukalokiilaan 17s.
Lanka: Novitan Pirta, 100% akryyli, musta (099) ja punainen

Toisaalta oli hyvä, ettei vielä tänään pakastanut: pengoin kaupan alelaarista edullisia sipuleita ja sain ne vielä kaivettua maahan. Tuskin maltan odottaa kevättä - etenkin tuo Purple Flag -tulppaani on minusta ihana! 25 narsissia maksoi kolme euroa ja kymmenen tulppaania euron. Ei paha.



Hyvää alkavaa viikkoa!