keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Melkein muijat tumput

Pahimmat pakkaset jo talttuivat, mutta lapaset valmistuivat vasta ihan hiljattain. Ne olivat hetken mielenjohde ja kuvio Marimekon Muijan tyylistä, mutta ilman yksittäisten pisteiden rivejä. En vaan jaksa pitkiä lankajuoksuja ja niistä seuraavaa kieputtelua ja näpräystä. Tumppujen pitää valmistua suit sait sukkelaan.

Hoppu oli myös saada tumput käyttöön. Päättelin häthätää näkyvimmät langanpäät ja kaappasin tumput mukaan. Selfiet otettiin ruuhkabussissa.


Liikuntalupaus pitää edelleen. Sunnuntaina tein kahden tunnin kävelyn, kun The Walk-pannahinen lagaili ja puolentoista tunnin tehtävä ei meinannut millään valmistua. Ilmeisesti askeleet eivät rekisteröidy yhtä hyvin silloin, kun pitää puhelinta lapasen lämmössä verrattuna siihen, että puhelin olisi takin tai repun taskussa. 




keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Kirpeää pirteyttä

Tähän kirpakkaan keliin alkaa taas jo tottua. Mieli iloitsee valoisista päivistä ja kauniista lumi- ja jääilmiöistä. Jääkukkasia löytyi leikkimökin ikkunasta.







tiistai 21. tammikuuta 2014

Walker kävelee ja Runner 5 juoksee

Tai sitten ei. Nyt ei kyllä ole Runner 5 juossut juuri lainkaan. Kipakka pakkanen saa vauhdin talttumaan, sen verran ilkeältä pakkasessa juokseminen tuntuu keuhkoissa. Olen siis kävelyttänyt ahkerasti The Walk-sovellusta. Aluksi minulla oli suuria ongelmia akun kestävyyden kanssa. Ei kannata olla Wifi päällä retkellä, eikä kovin montaa sovellusta kerralla auki hurisemassa. Lisäksi kannattaa kuljettaa laitetta lämpimässä vällyjen alla, eikä pysähtyä ottamaan kuvia jokaisesta ihastuttavasta lumen kimmellyksestä, vaikka mieli tekisikin.

No kyllä nyt yksi kuva pitää silti ottaa!

En ole rikkonut antamaani uuden vuoden lupausta, eli olen liikkunut ainakin neljänä päivänä viikossa. The Walkissa on takana jo 10 jaksoa varsinaista tarinaa. Olen oppinut vaihtamaan reitin jo valmiiksi ennen kävelyä niin, että saan haettua kaikki erikoiskohteet. En kuitenkaan vieläkään ymmärrä, mitä esineitä minulta jää huomaamatta, kun tämänkin päivän retkellä löysin 18/19 kohdetta. Ehkä en tarkkaile näyttöä tarpeeksi tiheästi itse kävelyn aikana ja ne inaktivoituvat, kun ne on ohittanut. Tätä täytyy tarkastella lähemmin tulevilla kävelyillä. Tarina on edennyt, mutta kovin paljon valaistusta ei ole tullut Burniin tai New Tomorrow -liikkeen aikomuksiin. Sovellukseen voi tutustua tarkemmin The Walkin sivuilla. Kaipaan kyllä Zombies, Run! -pelistä sitä, että jaksojen välillä voi kuunnella musiikkia. Ja jotenkin zombie-tarinat ovat minusta parempia. Mutta en tuomitse Walkia vielä tylsäksi, tarinalle pitää antaa aikaa kehittyä.

Huomenna on vuorossa neljäs haaste. Haasteissa piirretään oma reitti etsittävien kohteiden luo ja tarkoituksena on ehtiä hakea niistä mahdollisimman monta vuorokauden aikana. Näissä haasteissa en ole ollut hyvä - piirsin itselleni aluksi ihan liian lyhyitä reittejä, sillä olin katsonut kävelyyn varatun ajan ihan väärin: sitähän on 24 tuntia eikä suinkaan 24 minuuttia, niin kuin aluksi luulin.

Tänään viilsi viima pipon läpi niin, että otsa oli ihan jäässä, kun palasin reilun tunnin kävelyltä. Etureidetkin olivat kylmät, mutta eivät pahasti. Itse vielä jotenkin osaa laittaa lämmintä päälle, vielä kun saisi kotinuorisollekin tarpeeksi vaatekerroksia pakkaselta suojaamaan. Mites, onko kokeneemmilla kasvattajilla tähän mitään tehokasta keinoa?

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

ARIS-peli Kadonnut Lahti

Olin saanut kutsun testaamaan kehitysvaiheessa olevaa Kadonnut Lahti -peliä pelin laatijalta Ilkka Engströmiltä. Vähän hirvitti aamulla mittarin kirpakat pakkaslukemat, mutta usealla vaatekerroksella varustettuna lähdin kuitenkin liikkeelle. Harmittavasti kutsutuista puolestatoista sadasta henkilöstä alustavasti oli mukaan ilmoittautunut vain kolme.

Aloitusinfo linja-autoaseman lämpimässä
Pelissä kuljetaan oikeasti oikeissa maisemissa, mutta pelin kartan symbolien ohjaamana. Kartalla näkyy kohteita ja vihreitä henkilähahmoja, joiden luota tarina etenee. Esimerkiksi tämän pelin aloitushahmona seisoi historiallisen museon eli entisen Fellmanin kartanon luona August Fellman, jonka kanssa keskustelemalla (keskustelu tapahtuu klikkailemalla vaihtoehtoisia vastauksia tekstiruutujen vuoropuheluihin) käy ilmi, että August on kadottanut joitakin esineitä. Löysin aika piankin Augustin kadottaman mustekynän ja salkun. Esineet tallentuvat pelissä inventaarioon ja niistä voi saada avaamalla lisätietoa.

Tällaisten hahmojen luo kannattaa kartalla suunnistaa,
sillä sieltä peli jatkuu dialogin johdattelemana.

Näin kartalta, että peli vie Fellmanin puistoon, mutta koska näin Kisapuiston kohdalla jonkin kohteen, suunnistin ensin Kisiksen portille. Sieltä ei kuitenkaan auennut vielä mitään, koska en ollut käynyt vuoden 1952 jalkapallo-ottelun päätuomarin luona (toinen vihreä hahmo). Joitakin asioita siis täytyy tehdä oikeassa järjestyksessä. Tämä kävi ilmi myös Fellmanin puistossa, jossa minä pääsin pelissä eteenpäin, koska lähestyin rohkeasti vankileirin vartijaa. Sen sijaan kanssapelaajani eivät päässeet etenemään samaan malliin valittuaan vaihtoehdon "Juoksen karkuun."

Pelin kartan mukaan oli tuolla patsaiden luona jokin kohde.
Vankien muistomerkin luona tuli ottaa kuva
 itsestään Arisin kuvatoiminnolla. Kuvan voisi myös jakaa,
mutta en ole siihen ominaisuuteen vielä perehtynyt.

Pelissä on vasta muutamia kohteita, mutta sain siihen kuitenkin kulumaan 1h 20 min, sillä kävin Pikku-Veskulla, jossa seisoskellut kalamies ei sitten ollutkaan vielä aktiivinen pelikohde. Alkutuntuman perusteella jään innolla odottelemaan peliin lisää kohteita. Tällaisen pelin johdattamana olisi varmasti oppilaidenkin mukava tutustua oman lähialueen historiaan. Ja ARIS-pelialustan avullahan voi tietenkin myös luoda fantasiapelejäkin ja sitoa niihin mitä tahansa oppimateriaalia. Innostava ajatus! Seuraava testipeli on odotettavissa keväämmällä. Silloin ei myöskään ole niin haittaa pakkasesta. Nyt puhelimeni teki lakon kolme kertaa ja kävin muun muassa luistinkopissa lämmittelemässä sen takaisin henkiin. Täytyypä tässä myös tunnustaa, että näin samalla ensimmäistä kertaa Jari Litmasen patsaan, joten aina voi oppia lisää ihan omista kotikulmistakin.

ARIS-pelejä on muitakin. Esimerkkejä peleistä USAssa: Play the Past, WeBIRD, Rupee Collector, Mate if you can (oli pakko käydä vilkaisemassa, mistä on kyse: pelissä pyritään siirtämään mehiläisen geenejä eteenpäin ja pelissä joutuu tekemään parin etsimisessä valintoja, joilla on vaikutuksensa tehtävän onnistumiselle.) Helsingin Kallioon sijoittuvaa Tyynen tarinaa haluaisin ainakin kokeilla. Sitä, niin kuin montaa muutakin peleistä voi pelailla ihan sohvallakin istuen, silloin kohteisiin voi liitää Quick travel -ominaisuudella. Minua kiehtoi tänään kuitenkin asioiden kokeminen konkreettisissa maisemissa, joten Tyynenkin matkaan haluaisin mieluiten lähteä livenä Kalliossa. Ehkä saan jonkun kaverin mukaan pelailemaan.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Eipä oo Ó Lo Anché

Neljännesvuosisata (häh - missä välissä?!) SHOWTA! Idearikkaita sanoituksia, jossain tyrän tienoilla täriseviä bassomurinoita, performanssia lähestyviä esityksiä, mutta myös kyyneliin asti liikuttavaa tekstiä. Sitä kaikkea on Semmarit. Gotta love ém!


Kuorotakista repäistiin hihat ja alta paita pois ja voilà Rokkikukko on syntynyt.
Lunttasin biisilistaa etualalta - tarpeeksi monta encorea, niin kuin aina - tykkään!

Kuoron hopeahääpäivä- tai jotain... paljon tuttuja rakkaita biisejä ja uudempiakin. Tutkielmia miehen sielun syvyyksiin ja pinnallisuuksiin. Vanheneminen on väistämätöntä, mutta sitähän ollaankin silloin Vintage ja Retro, ja ehkäpä pelastus löytyy Nuoruuden lähteestä - olkoon nuoruus sitten vaikka sauvakävelyn päässä. Sitä paitsi: "I don´t mind, I´m a superstar!" Ja ettei ala liikaa painaa keski-ikä, voi turvautua poikamaiseen huumoriin - leikkiä rallikuskia, pukeutua sumopainiasuun tai ottaa käyttöön Kaksi kättä hississä. Ensimmäisiä livemuistojani Jyväskylästä - mustien housujen alta paljastuneita kirkkaan vihreitä trikoita en ole saanut verkkokalvoiltani pyyhittyä vieläkään.

Semmarit ovat useissakin kappaleissa tutkailleet miehen ja naisen yhdessä olemisen ihanuutta, raadollisuutta ja kummallisuutta. Moi kaikki Böönat! On kyselty, milloin sulle sopii, ihasteltu Tainaa: mikä nenä, en kestä enää - ihana Taina! On pyydetty naista ottamaan takaisin, itketty Anchéeta O Loo Cilpacos si ian vietyä rakkaan, rakastuttu Inkaan tämän kipakkuudesta huolimatta. Kepeällä huumorilla on monasti kevennetty kipeitäkin elämän asioita, kuten lapsettomuutta: Jos porukalla tultais oikein alkuun panemaan, ei sulla taida olla edes siihen taitookaan.

Mahtava perjantain piristysruiske! Semmarit on tulossa Lahteen syksyllä. Suosittelen!!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Kaunis ilta

Aloitellessamme oli maa vielä mustana, mutta illan mittaan alkoi kaiken valaiseva lumisade. Kaunis lopetus tälle päivälle.





perjantai 10. tammikuuta 2014

Kyyneleitä oksilla

Vielä päivällä olivat tammikuun oksat kyynelissä, nyt ne ovat jo jäässä. Huomenna on luvassa lisää kyyneliä - jätämme jäähyväiset rakkaalle läheiselle. Omassa teini-iässäni ei perheemme kohdalle osunut ainoitakaan hautajaisia, nyt on omien lastemme teini-ikään osunut jo kolmet. Ei ole oikein, että nuori perustelee kaupassa minulle mustan jakun oston järkevyyttä sillä, että sitä voi käyttää monessa virallisemmassa tilaisuudessa, kuten hautajaisissa. Ja tämä vuoropuhelu käytiin ennen kuin tiesimme tästä tuoreimmasta suru-uutisesta. Nuorten ei vaan toivoisi tarvitsevan miettiä sellaisia. Toivon valoisampaa kevättä.


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Mutta ensi vuonna hän saapuu lailla ystävän

Aamupäivällä havahduin ripiseviin ääniin kuusen tienoilta. Siellä se karsi lehvästöään ihan itse. Kuusi oli selvästi kuollut pystyyn, sillä astiasta ei ole varmaan viikkoon kulunut yhtään vettä. Aika pakata koristeet pois. Meillä on tapana palastella kuusi paikallaan oksasaksilla ja pakata palat isoon paperikassiin. Näin vältetään paksu neulasmattopolku ulko-ovea kohti. Varsinkin tämän vuoden kuusesta ei olisi ovelle mennessä ollut mitään jäljellä, kuten kuvatodisteet kertovat:

1) Tilanne ennen koristeiden irrottamista.

2) Tilanne koristeiden irroittamisen jälkeen.

3) Imurin säiliö täyttyi 3,5 kertaa piripintaan.

Olen pitänyt uuden vuoden lupauksestani kiinni - eilen oli kolmas The Walkin talutuskerta ja tänään saan tehtyä sen neljännen viikkokävelyn. Ei siis rangaistuksia tälle viikolle. Nyt pitäisi vielä saada unirytmit palauteltua. Varsinkin nuorisolla tulee olemaan ensi viikolla vaikeaa. Vaikka varmaan minullakin. Näin aamuyöstä niin karmeaa painajaista, että heräsin siitä tiuhaan nenän kautta hyperventiloiden. Unen ahdistava tunnelma kulki mukanani vielä pitkään päivälläkin ja alkoi hellittää vasta, kun olin lukenut monta sivua Tuomas Kyrön Kunkkua.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Call the Midwife!

Olen ihan selvästi brittiohjelmien pauloissa, no, ruotsalaisten lisäksi tietenkin. En kylläkään katso Sydämen asialla- tai Emmerdale- sarjoja, mutta sitäkin enemmän olen hurahtanut Hakekaa kätilö! -sarjaan. Missasin harmittavasti puolet toisen kauden ekasta osasta perjantaina, mutta onneksi on Yle Areena!

Sarjassa liikutaan 50-luvun Lontoossa kätilöiden mukana ja tapahtumat perustuvat Jennifer Worthin omaelämänkerralliseen kirjasarjaan. Kirjailija itse ehti kuolla syöpään ennen sarjan televisioinnin valmistumista. Sarja on merkitty hämähäkillä varmasti juuri synnytysten takia, mutta synnytysten yksityiskohdat eivät ole pääasia, vaan sodan jälkeisessä Lontoossa selviytyvien perheiden, ennen kaikkea naisten ja lasten kohtalot, joita sarja kuvaa koskettavasti. Elettiin tilanahtaudessa ja osin alkeellisissa oloissa osan rakennuksista hajottua pommituksissa. Lääketiede oli alkeellista ja synnytykset tapahtuivat suurimmaksi osaksi kotona. Asennemaailmakin oli toinen: miten suureen häpeään joutuikaan vielä 50-luvulla, jos tuli raskaaksi avioliiton ulkopuolella. Abortteja tehtiin laittomasti ja äitien terveyden uhalla epähygieenisissä olosuhteissa tai naiset yrittivät päästä sikiöstä eroon itse.

Tv-sarjan tiilitalomaisemia, lähde.
Sarjan päähenkilöihin eläydyin välittömästi. Päähenkilö Jenny on kaunis, hieman pidättyvä, mutta aina toiset huomioon ottava. Hänellä on taustallaan onneton rakkaus, josta ei katsojalle paljasteta kaikkea. Toinen lempihahmoistani on Chummy, joka on pitkä ja hieman kömpelö, mutta ennen kaikkea sydämellinen ja jalat maassa aatelisesta taustastaan huolimatta. Ujo Cynthia on fyysisesti pieni ja hento, mutta varma ja rauhallinen. Iloinen Trixie tahtoo pitää hauskaa, mutta osaa olla myös kipakka. Myös kukin Nonnatus Housen nunnista on persoona: lempeä pääsisar Julienne, suorapuheinen, mutta huumorintajuinen sisar Evangelina, hassuja tilanteita aikaan saava dementiasta kärsivä sisar Monica Joan ja sisar Bernadette, joka joutuu tekemään koko elämänsä muuttavan päätöksen. Miehiäkin sarjassa on: nunnataloa huoltava jokapaikan höylä Fred, yksinhuoltaja lääkäri Patrick ja Chommyn mielitietty konstaapeli Peter Noakes.

Hakekaa kätilön toisen kauden osat lähetetään YLE TV1:llä  perjantaisin klo 19. Sarja jatkuu kuitenkin vasta tammikuun 31. päivä. Tuskin maltan odottaa!


torstai 2. tammikuuta 2014

The Walk

Aloin eilen testailla The Walk-sovellusta. Tein kävelylenkin mieheni kanssa, joten en oikein vielä päässyt aktiivisen käytön makuun, kun jutustelimme ja suunnittelimme kaikenlaista - haaveilimme muun muassa kesästä. The Walk näyttää olevan sellainen, että pitäisi aktiivisesti seurata ruudulta, missä menee kartan reitillä. Minulta jäi ainakin yksi sivupolku kävelemättä reitin varrella ja siellä olisi ollut joku ylimääräinen äänite haettavaksi. Ongelma on se, että ilmeisesti en voi palata tuohon tienhaaraan ilman että alan tehtävän alusta uudelleen. Walkissa voi valita, suorittaako a) koko reitin (100 minuutin kävely) saman vuorokauden mittaan, b) yrittääkö suorittaa tehtävän alle 3 h taukoja välissä vai c) yrittääkö kerätä kaikki reitiltä löytyvät härpäkkeet.

Tässä näette ensimmäisen kävelyni jälkeisen kartan:

Ristipallo kertoo sijaintini. Kysymysmerkillä varustettu äänite jäi hakematta.
Pikkuneliötä klikkaamalla avautuu löytöjä, esim. piknikhuopa.

Kyseessä on siis tarinallinen liikuntasovellus, jossa tarinan äänitteet aukeavat sitä mukaa, kun kävelen tarpeeksi. Tarina alkaa siitä, että minulle tuodaan joku paketti kuljetettavaksi jonnekin. Mittava sähkökatkos haittaa etenemistä ja minun pitää varoa "Burnejä" ja poliisia. Tämän enempää en vielä näin alussa osaa kertoa, mutta saatte lisäkokemuksiani heti, kun olen kävellyt vähän enemmän. Ainakin alkukommenttina voin sanoa, että tämä ei imaissut minua samalla tavalla mukaansa kuin Zombies, run! 

Zombeista puheen ollen täytyy näyttää teille tämän hetkistä Abel-kaupunkiani. Olen saanut kehitettyä kaikki muut rakennelmat paisi leikkikentän tasolle 4 ja hankkinut vedenpuhdistamon, kierrätyskeskuksen, ampumaradan, kirjaston, laboratorion ja apteekin sekä laajentanut kaupungin pinta-alaa. Tarinaa on jäljellä enää viisi jaksoa ja sovellus on ollut jäähyllä pitkään. En tiedä, mitä sen jälkeen on tulossa, enkä tiedä, innostaako minua jatkaa enää zombien parissa liikkumista.

 





keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kahden vuoden pipo

Tässä tulee kahden vuoden neuleprojekti: pipo on saanut alkunsa viime vuonna ja valmistui tänään. Ohje on muokattu Vegamot Hespetren blogista. Loin 84 silmukkaa ja muutin kuvion 12 silmukalla jaolliseksi. Jouduin muuttamaan myös kavennukset.


Käytin neuloessa bambuisia lempparipyöröpuikkojani. Niistä ei kuulu kilinää vaan pehmeä suhinaa. Täytyy myöntää, että emmin pitkään bambuisten ostoa, sillä arvelin, että ne eivät kestäisi minun tiukkaa käsialaani. Ovat ainakin vielä kestäneet. Ainoa huono puoli puikoissa on tahmea muovinen kaapeli, jonka kohdalla neuletta joutuu siirtämään käsin, että se kulkisi eteenpäin. Ongelma johtuu varmaankin käsialastani.

Bambupyöröpuikot ja kätevä Knitpron puikkomittari,
jolla voi myös mitata 15 cm:n, n. 6 tuuman  pituus.

Lanka: Sublime Lustrous extrafine merino dk.
Puikot 3 mm ja 3,5 mm. Menekki: 26g.


Neulejumi on helpottanut; mitähän sitä seuraavaksi neuloisi...

6 kuvaa kesään

Kymmenen kuvaa kesään -haasteen tammikuinen kuva voisi olla marraskuinen. Katsokaa vaikka:

Marraskuun 2. 
Tammikuun 1.




















Tosin erona marraskuuhun on se, että ruoho on alkanut taas kasvaa! Tai siis ei tuossa juuri ruohoa ole - sammal siinä lähinnä kasvaa. Ensi kesän urakaksi pitäisi ottaa tuo kallion päällisen siivoaminen. Siellä kasvaa erilaisia kivikkokasveja, mutta sammal ja heinä uhkaa aina valloittaa niiden kasvupaikat.

Katselen ja kuuntelen tässä samalla Wienin filharmonikkojen uuden vuoden Strauß-konserttia. Ja Tasavallan Presidentin uuden vuoden puhe on pitänyt tietenkin kuunnella myös. Valitettavasti puhe jäi abstraktiksi ja häviää mielenkiintoni herättäjänä konsertille. Erityisen mielenkiintoinen oli konsertin väliajalla tarjottu katsaus siihen valtavaan työmäärään, jonka konsertti vaatii. Enpä ollut tiennyt sitäkään, että Vivienne Westwood on suunnittellut tanssijoiden puvut tänä vuonna. Osa naisten pukujen helmoista näyttää aika runsailta; minkähänlaista niissä on tanssia. Pukuja voi käydä kurkistamassa vaikkapa Daily Newsistä. Sen mukaan nuo ruutuasut ovat niin punk, mutta kyllä minä näen niissä myös ihan kesyjä kilttiviittauksia Skotlantiin.

Oi! Pakko oli palata vielä hehkuttamaan Léo Delibesin Pizzicato-polkkaa baletista „Sylvia“. Se tanssittiin Liechtenstein-linnassa ja siinä oli aivan ihanaa leikkisyyttä ja huumoria, kuurupiiloa käytävällä ja kirmailua portaikossa. Tanssijoiden meikitkin sopivat Westwoodin riemunkirjavien skottiruutujen väreihin. Olipa ihana! Ja puvut sopivat tähän tanssiin täydellisesti. Pitkälaahuksisen miestanssijan vaatteellaleikkiä katsellessa mietin, oliko koreografia ensin ja puku sen mukaan vai päinvastoin. Itse epäilisin, että tanssi kuvastaa Westwoodin leikkisää pukua.