tiistai 31. joulukuuta 2013

Onnea ja iloa vuodelle 2014!

Lahden kaupungilla oli kurjasta taloustilanteesta huolimatta varaa  uuden vuoden ilotulitukseen kaupungintalon puistikossa. Myös koko perheen ohjelmaa oli tarjolla, mutta me tyydyimme ihastelemaan kymmenen minuutin rakettishown. Meillä meni viime tippaan autolle parkkipaikkaa etsiessä, mutta ehdimme kuitenkin ilotulituksen alkuun.






Lahden radiomastot ja halo.

Valoa kotipihassa, kovin on pimeää.


Tätä pikkuruista jätkänkynttilää en ihan ymmärrä. Minusta jätkänkynttilällä pitää olla kokoa ja näköä. Tämä näyttää lähinnä siltä, kuin pitäisi kutsua palokunta Tintin perheen kotipesälle.


Valoisaa Uutta vuotta!

Uteliaana uuteen vuoteen

Vuosi vaihtuu pian, joten on aika katsella sekä taakseen että eteen päin. Kuluneeseen vuoteen mahtui niin surullisia jäähyväisiä kuin iloisiakin tapahtumia. Ja sitähän elämä on, iloa ja surua raitoina arkipäivän pohjavärissä.

Googlen tarjoama diasarja kuluneesta vuodesta ei oikeastaan kerro vuodesta 2013 oikein mitään, mutta olkoon tässä kuriositeettina - vähän nauratti, kun katsoin sen. Vaikka satunnaisotannalla tarkasteltunahan elämä voisi kyllä näyttää juuri tältä: 
2 x perhonen
2 x luonnonkasveja
puutarha-istutus
itsetehty voileipäkakku
2 x kimalainen
4 x herkullinen ravintola-annos (!)
2 x maisemaa
vanhoja valokuvia
 kriikunoita
museo-opas
3 x rakennus
graffitia
metsäpolku
ruskaa
ensilumet



Mitä luettelo sitten kertoo minusta, menneestä vuodesta tai tästä blogista? Eipä paljoakaan. Kun itse valitsemme, mitä muistelemme, emme katsele satunnaisotoksia, vaan niitä voimakkaita tunteita herättäneitä hetkiä. Niitä, jolloin itku kuristi kurkkua, suru peitti sumuna arjen ja niitä, jolloin nauru hersyi, onni pakahdutti rintaa ja ikuinen kesäaurinko paistoi. Arkisia hetkiäkin palaa mieleen: huolta jälkikasvun pärjäämisestä ja iloa ja ylpeyttä, kun he pärjäävät. 

Pitäisikö lupailla jotain?

Ainakin voin luvata pitää parempaa huolta itsestäni ja läheisistäni, olla läsnä, elää tässä ja nyt. Lupaan myös tehdä jotain toisin kuin aiemmin, murehtia vähemmän, uskaltaa enemmän. Ja yksi konkreettinen lupaus, jonka toteutumista on helppo mitata: Seikkailen Zombies, Run -sovellukseni loppuun ja aloitan uuden hankintani, The Walk:in käytön tammikuun ensimmäisenä päivänä. Lupaan käyttää sitä neljänä päivänä viikossa. Jos petän lupaukseni, kerron siitä täällä ja kerron myös, minkä "rangaistuksen" annoin itselleni. Joku rangaistuksen tapainen on oltava, sen verran tunnen itseäni! Rangaistukseksi kelpaa esimerkiksi asiakirjamapin siivous tai joku muu homma, jota olen pitkittänyt.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Hyvästi Karjalan Kukka

No voi harmistus! Karjalan Kukka lopettaa. Kukkakioski on ollut minulle ja miehelleni tärkeä paikka. Jo seurusteluaikanamme mieheni toi minulle sieltä kukkia. Hääkimppua varten hän piirsi suunnitelman ja sai sen avulla ylipuhuttua Hannan (edellisen kauppiaan) toimittamaan kimpun, vaikka hän ei häälauantainamme ollut töissä. Kimpussa oli keltaisia ruusuja, eustomia ja ruostekukkaa. Myös molempien tyttöjemme kastekukat on haettu Karjalan Kukasta.

Hääkimpun luonnos

Hääkimppu

Ristiäiskukat

P.S. Olen rasittava sananmuuntaja - huvittava nimi.


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Pintaneulelapaset

Sain joululahjaksi Sublimen Lustrous extrafine meriko dk- lankaa. Oi, tällaista mä oon aina halunnut. Juuri samanväristä kuin se lanka, jota hiplasin Lahden käsityömessuilla. Mistä se joulupukki kaiken aina tietääkin?! Halusin tehdä suht simppelin malliset lapaset, jotta hieno kimmeltävä lanka saisi hohtaa. Etsin kuvia hakusanalla "pintaneule" ja löysin Suvikummun blogista kivan ja helpon mallin. Blogissa on hyvät havainnolliset kuvat mallineuleesta. Kommervenkkejä on vain joka toisella kerroksella. Lisäksi mallia on helppo seurata silmämääräisestikin, kun on päässyt alkuun. Tällaiset niistä lapasista tuli:

Puikot 4 mm, menekki 36g

lauantai 28. joulukuuta 2013

En regnig lördag i Borgå

Vi hade inget speciellt att göra - en arbetsam fredag bakom, ett veckoslut framför oss. Roadtrip! sa tjejerna. Sagt och gjort. Det blev Borgå - inte för lång biltur, men söderut, det är alltid bra.

Det regnade nästan hela tiden. Men det gjorde inget. Varför kan det inte se ut så här i Lahtis också? Säg det! Vi började i vintagebutiken Doris & Duke. Ingen av oss köpte något, men det var roligt att titta på gamla plagg och nygamla skyltar med visa ord. Min man ville minnas, att hans mamma hade haft en likadan Finn Karelia- klänning som hängde i butiken; brun med blommor på; från tiden, då damer ännu klädde sig i klänning.





Försöker jultomten att komma in eller att rymma?







Från vänster:  4 blåbär, 4 hallon, 1 rom, 2 körsbär, 1 chili, 4 tryfflar

I Teetee-shop fanns det för mycket att välja på - och då kan det bli som i dag: jag köpte ingenting. Men i stället tittade vi in i antik- och inredningsbutiker och slutade med att dricka kaffe vid ån. Innan vi gick, köpte vi choklad från Lilla Chokladfabriken. Även om det också fanns mycket att välja mellan där, kunde vi ena oss om att ta choklad med hallon, blåbär, rom, tryffel, körsbär och chili. Mums! Chilichokladen hade en riktig kick, de andra var mjuka och härliga. Men nu ångrar jag, att jag inte köpte en saltchokladkaka. Något för nästa Borgå-resa!




Pöllönpojat

Pari pikkulapasia pöllönpojilla valmistui tänään muuten vaan lahjaksi. Olin vuosi sitten luvannut näiden lapasten saajalle sinipunaiset kuviolapaset, mutta en saanut alkaneeksi lapasia, vaikka langatkin oli jo hankittu ja sitten kevät yllätti, eikä kannattanut aloittaakaan. Täksi jouluksi teinkin sitten kahdet lapaset. Hymiölapasia en muistanut kuvata. Pöllöjen ohje on mukailtu Horatio and Oren, sillä lapasen koko on pienempi kuin alkuperäisohjeessa. Lankana Red Heart Baby, 100% akryyliä (Weight: Sport).


Puikot 2 mm, menekki 35g

perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulukoristemuistoja

Vanhoissa joulukoristeissa on oma nostalginen tunnelmansa. Etenkin niissä, joihin liittyy omia muistoja. Pienenä tuntui joulun odotus loputtoman pitkältä. Äiti keksikin odottamisen helpottamiseksi monesti askarteluprojekteja. Niistä vanhimmat eivät ole säilyneet; teimme esimerkiksi siskoni kanssa viisi- ja neljävuotiaina ketjunauhaa kahvipaketin kääreestä. Tänä jouluna kuvasin vanhempieni kotona pari kätteni tuotosta nuoruusiältä: savipiparityttö ja paperiset enkelit. Enkeleitä on kokonainen enkelikuoro, joten niihin on saatu menemään ruhtinaallisesti aikaa. Myös koulussa on tehty joulujuttuja, kuten tuo savityö. Piparitytön kaulakin on katkennut joskus, mutta tyttö on rakkaudella liimattu kokoon taas.



Vanhempieni vanhimmat joulukoristeet ovat minuakin vanhempia. Kello ja käpy ovat lasisia, ja kello vieläpä kilisee, joten on ihme, että ne ylipäätään ovat säilyneet lapsuutemme innokkaat kuusen koristelut ja kellon kilistelyt.






P.S. Tervetuloa lukijaksi, Vilperö!

torstai 26. joulukuuta 2013

Öiksi meni, mutta valmista tuli

Miksiköhän sitä aloittaa kunnianhimoisia projekteja vähän ennen joulua? (Ensimmäinen huivi sai alkunsa joulubrunssilla 8. joulukuuta). No, en ole selvänäkijä, joten en voinut aavistaa, että sairastun joulun kynnyksellä. Sen seurauksena parit lapaset ja kaksi tuubihuivia osoittautuisivat haastaviksi saada valmiiksi jouluun mennessä. Lisäksi en osannut ottaa huomioon lastemme pidentyneitä iltarituaaleja. Eiväthän teinit mene nukkumaan kello yhdeksän, että voisi neuloa rauhassa pari kolme tuntia illassa. Olisittepa nähneet neulomiseni:
neule esiin
- trip, trap - uh, askeleita portaissa - neule piiloon!!
"Voisko jo mennä nukkumaan?"
-trip, trap, askeleet ylöspäin - neule esiin
jne.
Se oli hermoja raastavaa. Pelkäsin koko ajan paljastuvani, joten mietin mielessäni peitetarinoita neuleen paljastumisen varalle. "Tämä tulee siskontytölle/kummin kaimalle tai jotain". Todella vakuuttavaa - miksi sitten piilottelin sitä! Otin neuleen mukaan myös, kun kävin mieheni kanssa asioilla. Sain autossa neulottua mennen tullen yhteensä kaksikymmentä senttiä huivia. Se oli rentouttavaa, ei paljastumisen pelkoa. Parina viimeisenä yönä urakoin omien yöunieni kustannuksella viimeisen huivin valmiiksi ja sain paketoitua kaiken. Huh helpotusta.

Tällaiset niistä tuli. Lapasmalli on ihan peruslapanen peukalokiilalla, toisessa huivissa helmineuletta, toisessa 1o1n 30 silmukalla. Lanka on Novitan Rustika, jonka paksuus vaihtelee, joten neuleen pinta ei ole tasaista, vaan jännästi aaltoilevaa. Kaksivärisessä huivissa toisen puolen pohja- ja raitaväri vaihtavat paikkaa. Vaaleissa neuleissa on koristeena pikkuhelmillä tehty tähti.










sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Tontut kuhkii pitkin öitä

Täällä yksi megatonttu. On eräs projekti meneillään ja aika uhkaa loppua kesken. Mistä sitä aikaa otetaan - no yöstä tietenkin. On lahjavalvojaisten aika! Aamu alkoikin kofeiinibuustilla kauniista kupposesta, jonka olen saanut perheeltä lahjaksi.


lauantai 21. joulukuuta 2013

Tokarikahvit ja unohtuneet tytöt

Niin kauan kuin meillä on ollut koululaisia kotona, on käyty tokarikahveilla. Tänään kävimme Heinolassa Café Kailaksessa uudemman kerran (edellinen visiitti oli joulukuun 1. päivänä). Hiekkaveistoksia ei tällä kertaa tullut kuvattua, sen verran olivat säät niitä piekseneet.

Taaskin ihastelimme iloisen hyväntuulista palvelua, Kailaksesta ei naurua ja rupattelua puutu. Viimeksi istuimme yläkerrassa ja halusimme siksi testata järven rannan lasikuistin tällä kertaa. Hyvin tarkenimme, kun kietouduimme joulunpunaisiin fleecehuopiin ja katon lämmittimet hehkuttelivat lämpöään päälakiimme. Ei ainakaan ehtineet kuumat juomat jäähtyä. Tuplasuklaakakku (ruskeaa ja valkoista) oli ilmeisen hyvää. Ja ne maisemat!

Kynttilä oli palanut kauniin pitsimäiseksi verannan tuulahduksissa

Herkullinen näkymä

Arvatkaas mitä! Löysin jotain aivan ihanaa. Pengoin joulukoristelaatikkoa ja vastaan tuli Käthe Wohlfahrtin pussukka. Avasin sen ja vasta kun olin onkinut laatikon esiin, muistin, että olin Mansikkatilan Tainan kanssa eräällä Saksan reissulla ostanut kummallekin tytölle tällaisen iki-ihanan lumihuurteisen tyttösen kuuseen. Ostohetki vaan oli kevät, (Käthen Wohlfahrtin kaupoista saa joulukoristeita vaikka juhannuksena!) niin pääsivät nuo koristeet unohtumaan. Hih, täytyypä muuten vinkata jouluhöpsölle Tainalle, että Wohlfahrtilla on myös nettikauppa.


No, tästä lettipäätytöstä kuopus totesi, että näyttää ihan teletapilta!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Täällä tuoksuu joulu

Jouluvalmistelut ovat olleet vähän jäissä sitkeän taudin takia. Miehen ja lasten avulla kuusi saatiin kuitenkin koristeltua ja huomenna pääsen vielä rientämään pukin apulaisena.

Tässä pari lempikoristeistani. Ne on hankittu Lappeenrannasta monta vuotta sitten - ostopaikan nimeä en muista, mutta se oli hienossa vanhassa puutalossa. Pallot ovat lasia ja käsityötä. Niitä on pidelty va-ro-vas-ti, mutta silti ainakin yksi sininen pallo on pudonnut joku joulu lattialle ja mennyt rikki.


Käsin maalatut koristeet ja kuusen oksilla tehosteena välkettä - bling bling!

Kuusi on aito suomalainen Picea Abies ja tuoksuu joululta.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Huhuu ja huu!

Tällaiset löysin joulumarkkinoilta. Minusta ne ovat huuhkaja ja haamu. Mitäs mieltä te olette? Eihän ne mitään juuri heijasta, vaan harmaannuttaisivat TUKESin edustajan pään. Voin jo kuulla korvissani sen mutinan "direktiivi... tyyppitarkastus ... ei pelkkä CE-merkintä riitä... 15cm2:n pinta-ala..."

Näiden varaanhan en tietenkään pimeäturvaani laske, vaikka otukset pääsevätkin mustaan laukkuuni kiinni. Sieltä ne iloisesti huikkailevat Huhuu! ja Huu! TUKESiin päin.


maanantai 9. joulukuuta 2013

Christmas Traditions - Old and New

Kun olin pieni, asuimme Ruotsissa ja joulukuun 13. päivänä Lucia-neidot kiersivät laulamassa. Äiti leipoi ässäpullia, joista siskoni kanssa nopsimme ensin palaneet rusinat irti ennen kuin söimme itse pullat. En tiedä, miksi minun ei ole tullut leivottua Lucia-pullia omalle perheelle, mutta sen voisi kyllä elvyttää uudeksi jouluperinteeksi. Adventtikynttilät sytytettiin lapsuuden kodissa aina samaan punaiseen puukynttelikköön, jossa kynttilät seisoivat rivissä. Harmi kyllä, kynttiläjalan yksi kupeista on sittemmin palanut niin, että sitä ei voi enää käyttää.

Jokaisen joulun toivelahja oli uusi värityskirja. Viimeisenä jouluna ennen Suomeen muuttoa saimme siskoni kanssa lahjaksi samanlaiset, mutta eri värisillä kantokopilla varustellut vauvanuket ja puiset tukkirekat, joiden perässä oli monta kärryllistä pikkuisia tukkeja.  Joulupukkiin oli vähän vaikea uskoa sen joulun jälkeen, sillä luonamme kävi vahingossa kaksi eri pukkia, joista toinen kylläkin selitti olevansa pukin apulaistonttu. Seuraavana jouluna osasimmekin siskon kanssa katsella tarkasti pukin rannekelloa ja tunnistimme sen avulla naapurin sedän. Eläydyimme silti leikkiin mukaan ja vakuuttelimme olleemme kilttejä.

Omien lastenkin kanssa on jouluperinteisiimme kuulunut vaalia salaperäisyyttä. Koulun joulumarkkinoilta hankitut huopatontut osoittautuivat taikatontuiksi. Kun silmä vältti, ne kävivät pikku retkillä talossamme, sillä ne seisoivat harvoin samassa asennossa pitkään. Lahjatoiveet kirjoitettiin lapulle, joka jätettiin tyynyn alle tonttujen haettaviksi. Aina eivät toiveet ole olleet suuren suuria. Eräänäkin jouluna listassa luki vain: himmeli ja lasihevonen. Sydäntä särki kuitenkin sinä jouluna, kun esikoinen kirjoitti toivelappuunsa, että haluaisi päästä joulupukille apulaiseksi. Onneksi hän saikin jakaa lahjoja aattoiltana; ihan Korvatunturille emme häntä niin pienenä voineet päästää.


Hei, eikös tuo reunimmainen liikahtanut!

Kuusen koristelussa olemme antaneet muistojen kerrostua; yksittäisillä koristeilla on omat tarinansa ja siksi ne kuuluvat meidän kuuseemme - kuten se Mikki Hiiiri, jolta esikoinen nielaisi nenänpään pienenä tai ne liikuttavat ruttupaitaiset vessapaperihylsyistä askarrellut tontut tyttöjen päivähoitoajoilta. Meillä lapset ovat saaneet koristella kuusen lähes kokonaan - valoissa ja latvatähdessä olemme auttaneet. Hauskimman näköisiä ovat olleet ne ensimmäiset lasten koristelemat kuuset, joissa oli ylenpalttisesti koristeita - alaoksilla. Lapset ovat nyt jo nuoria, pian aikuisia, mutta on hauska palata perheemme muistoihin tuttujen koristeiden kautta.

Mikki-raukalla on nenävajetta.

Perinteisiimme kuuluu myös leipoa tortut ja piparit yhdessä - usein itsenäisyyspäivän tienoilla. Miehelle ja toiselle lapsista torttuja omenahillolla, muille luumulla. Osa pipareista päällystetään ällötykseen saakka makealla kuorrutteella, osa syödään paljaana. Ruuissa on ollut enemmän vaihtelua, jälkiruokina on nähty rahkoja ja juustokakkuja ja mitä milloinkin. Laatikoista meillä syödään vain porkkanalaatikkoa, rosollia menee iso pääläri ja kinkkua harjoittelemme edelleen ostamaan tarpeeksi vähän. Joka joulu tuntuu, että kinkku saisi loppua tapaninpäivänä, muuten se alkaa tursuta korvista. Muutamana jouluna on ollut pakko katkaista kinkkuputki välipäivien tortilla-aterialla. Se on tarpeeksi kaukaa niin maantieteellisesti, kulttuurisesti kuin mauiltaankin.

 Osallistumalla lasten harrastusten ja koulujen joulujuhliin pääsee joulutunnelmiin jo ennen aattoa. Myös joulumarkkinoilla käymme, samoin laulamassa kauneimmat joululaulut. On tosin tiettyjä lauluja, joita en kurkun kuristukselta pysty laulamaan. Yksi sellainen on Varpunen jouluaamuna. Monien joululaulujen vanhahtavat sanat ovat auenneet minulle vasta aikuisena. Esimerkiksi häkkiä, "mi sulkee mun sirkuttajain" ihmettelin lapsena.

Tänä jouluna katselen kurkistusikkunasta tulevaisuuteen ja aavistelen muutoksia. Se on haikeaa, mutta uudet perinteet, kuten iloinen joulunalusbrunssi ystävien kanssa, auttavat. Kaikkea vanhaa emme hylkää, mutta tänä vuonna riittää, kun pukki nakkaa säkin reestä pikaisesti portaille.


 Jouluisen haasteen hain I am Mrs K:ltä. Sain taas paljon mietittävää ja muisteltavaa, joten lämmin kiitos!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Joulubrunssilla

Mainio idea Mansikkatilan Tainalta: huoahdetaan hetki, nautitaan pitkä brunssi ja samalla askarrellaan tai tehdään käsitöitä; kukin tekee, mitä tahtoo. Tarjolla oli hyvää seuraa ja ihan pikkuisen hyvää syötävääkin: pari suolaista herkkupiirakkaa, täytettyjä croisantteja ja suklaakakkua. Itse tein mustikkapannareita. Ne olivat taikinana eksoottisen värisiä, mutta kypsinä ja vaahterasiirapilla maustettuna hyviä. Ohje: ruokala.net.

Lilaa taikinaa. Ei ollut muotteja,
eikä lättypannua, joten vapaalla kädellä mentiin.

Vaahterasiirappi toi uuden sävyn makuihin.
Ja mitäs me väkrättiin: maailmaa parannettiin ja samalla syntyi joulukortteja ja neuletta. Pöllin heti tietenkin kaikki ihanat korttivinkit. Pitäis kai käydä teippikaupassa...

Croisantin välissä pestoa, mozzarellaa ja tomaattia.


Joulukuusi teipeistä, Taika-lehden idean pohjalta.

Rauhallista joulunalusaikaa! Eipä hötkyillä!


lauantai 7. joulukuuta 2013

Lunta puissa

Onko sinussa sananmuuntajan vikaa? Minussa on ja välillä se voi käydä rasittavaksikin. Välillä se vaan on huvittavaa. Tässä on päivän lumikuva ja enkelikynttilätunnelmia.



Puuhailen joululahjajuttuja, joita voi tehdä koneella ja tilata netistä. Kätsyä. Enempää ei voi paljastaa tässä vaiheessa.

P.S. Lumianimaatiot on näköjään nyt saatu. Ei tullut lisää tähän postaukseen. Höh.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Testi ilman mainintaa valkoisesta

Nyt kirjoittelen sitten lyhyesti mainitsematta valkoista kerrosta maassa sen oikealla nimellä, mutta liittämällä valkoisen kuvan. Saa nähdä, saavatko edelliset animaatiokuvat seuraa.


Viime vuonna satuimme olemaan Helsingissä juuri sinä päivänä, kun joku oli kirjoittanut ruman sanan tsekin kielellä Tuomiokirkon portaille.

Edit: Ei tullut tähänkään kuvaan lumianimaatiota. Huomenna uusi lumikuva. Heippa siihen saakka.

Lumitesti

Jo toista kertaa Google+ tarjosi minulle lumikuvaani lumisadeanimaation. Oli siis pakko testata, saanko tarjouksen pelkästään kirjoittamalla lumesta, vai vaatiiko se kuvan, jossa on lunta.

Tässä siis ensin postaus lumisin sanoin, mutta lumettomalla kuvalla:

Lahden ystävyyskaupunki Vesterås.

Edit: Eipä tullut lumianimaatiotarjousta. Edelliseen tekstiin sain nimittäin tämän näköisen pyryn:


No, ehkä lumia saa vain yhden päivässä.