sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Marraskuun puutarhavinkki

Puutarhassa ei ole paljonkaan puuhaamista tähän aikaan vuodesta. Pikku vinkki kuitenkin vihreyteen marraskuussa. Haikon kartanon viereisessä istutuksessa oli matto vuorenkilpiä ja pikkutalvioita. Kummallakin on ikivihreät lehdet, joten istutukset näyttävät hyviltä myös marraskuun harmaudessa. Ruohokin tosin näyttää vielä vihreältä, kuten kuvasta näkyy.



ABC of my life


All the loved ones in my life
Elämääni kuuluu monta rakasta, niistä lähimpänä tietenkin oma puolisoni. Hän on minun täydentäjäni ja minä toivottavasti hänen.


Berliini
Ihana, ristiriitainen, taiteellinen, hämmentävä kaupunki. Olen nähnyt sen muurilla ja ilman.


Coffee, cola and cappuccino
Olin pahasti kofeiinikoukussa jo lukioiässä. Opettelin juomaan kahvia joskus yläasteella, kun huomasin, että jaksoin iltakukkumisen jälkeen heräillä paremmin kouluun kahvin voimin. Raskausaikaan kahvi jäi kokonaan; pelkkä hajukin sai minut juoksemaan vessaan. Niinpä miesraukka joi aamukahvinsa töissä ja haki iltapäiväkahvinsa lähihuolttikselta. Mutta pikkulapsen kanssa öitä valvoessa kahvi palasi takaisin ohjelmaan, tyhmää kyllä. Jos en juonut kahvia, niin sitten Colaa. Muutama vuosi sitten kahvi jäi taas pois kuvioista ja irtautuminen aiheutti vuorokauden kestävät päänsäryt. Niinpä en aio palata kahvin suurkuluttajaksi. Nykyään nautin kahvia, usein cappuccinoa, kohtuudella, enkä lainkaan kuuden jälkeen.

No dogs allowed
Kun olin pieni, meille muutti Hulivili, pieni susikoiran pentu. Se oli nimensä veroinen vekkuli ja kun minä siskoni kanssa söin tikkaria, yritti Hulivili hyppiä jaolle. Niinpä kiipesimme sohvan päälle seisomaan aina, kun halusimme nauttia karkkimme rauhassa. Hulivili jäi auton alle aika pentuna, eikä meille sen jälkeen enää hankittu koiraa. Myöhemmin sain koirapelon, kun naapuruston leikkisä koira juoksi perääni ja hyppäsi niskaani arvaamatta. Pelosta pääsin vasta nuorena aikuisena, kun minulle kerrottiin, mitä oli tapahtunut. Eläinpölyallergiani todettiin siinä vaiheessa, kun meille otettiin kissanpentu. Kissa palautettiin maatilalle ja minä opettelin elämään ilman karvaisia lemmikkejä.

The Eighties
Opel Kadett ja täysikäisyys. Doors, Eput,  Europe, Guns N´ Roses, Hanoi Rocks, Juice, Kim Wilde, Madonna, Scorpions, U2, Whitesnake, Queen. Words don´t come easy! Olkatoppaukset, Raybanit ja Risky business. Flashdance ja säärystimet. E.T. phone home!


F is for family, flee markets, frogs and fossils
Perhe on tärkein. Kirppiskiertely on hauskaa. Meillä oli hääpöytien koristeina sammakoita (älkää kysykö - ehkä oli vain niin prinsessaolo) ja häämatkaltamme toimme pienen kristallisammakkoprinssin mukanamme. Gotlanti oli fossiilien runsaudensarvi. Kävelin fossiileja täynnä olevia porraskiviä pitkin ja ihmettelin, miten fossiilikivestä on raaskittu tehdä kaivo.




Gotland
Dit vill jag återvända!

Humour 
Huumori keventää elämää. Mieheni on Monthy Pyton -huumorin ystävä. Minä taas pidän enemmän sellaisesta arkikomiikasta, mitä vaikka Solsidan edustaa. Miika Nousiaisen kuivan toteavaa tyyliä osua asian ytimeen ihailen kerrasta toiseen.

I
Olen sinut itseni kanssa.

Life is a Journey
into myself.


Knitting
Mummoni teki minulle aina jouluksi uuden parin lapasia tai sukat. Ja vaikka emme olleet edes ehtineet kurkistaa sisään, tiesimme jo tunnustelemalla, että siellä on Fazerin suklaalevy. Mummoni tekemä pieni villatakki on rakkain vaatteeni.

Libraries and Languages
Kirjastoihin pääsin jo ennen kuin opin lukemaan. Äitini on aina rakastanut kirjoja ja hän siirsi rakkautensa meihin lapsiin pienestä asti. Äidin omassa lapsuudessa oli kirjastossa rajoitettu lainattujen kirjojen määrää ja äiti oli iloinen voidessaan hakea meille mielin määrin kirjoja. Lähikirjastossamme oli iso lainauskone, jonka alle kirjat laitettiin ja kone piti kovaa ääntä merkatessaan kirjan lainatuksi. Miten juhlavaa. Muistan lapsuudesta hämärästi erään ison vanhan pääkirjaston, jossa oli taivaisiin ulottuvat hyllyt täynnä nahkaselkäisiä tummia kirjoja. Tuoksu tuntuu nenässä nytkin sitä paikkaa muistelessa. Kirjojen, tiedon, tuoksu on kiehtova!
Rakastan kieliä. Osaan muutamaa ja ihailen niitä, joilla riittää energiaa oppia yhä uusia kieliä, kuten taikuri-Emil.

Mumindalen
Där har vi till och med firat en bröllopsdag! Barnen var rädda av Mårran och man var tvungen att hålla dem hårt i handen, när de rörde på isen i Mårrans hus. Själv tyckte jag aldrig om Muminböckerna, när jag var liten. De var på nåt sätt ångestfulla. Ett undantag är ändå "Hur gick det sen?"

Naptime
I want to stay up late, but take naps.

Owls
Onneksi ei ketään enää nimetä rillipöllöiksi, niin kuin minun lapsuudessani. Miksi pöllöä pidetään viisauden eläimenä, en tiedä, mutta minusta on erikoista ja hienoa, miten se pystyy kääntämään päätään 270 astetta.

President
Kun minulta koulussa ensimmäistä kertaa kysyttiin, miksi aion tulla isona, en osannut vastata. Mietin asiaa vielä myöhään illalla ennen nukahtamista ja päätin, että minusta tulee Suomen ensimmäinen naispresidentti. No, ei tullut. Eikä tullut minkään muunkaan alan ensimmäinen nainen. Mutta tulipa työstään iloitseva ihminen kuitenkin.

Quality time
Laatuaikaa on olla itselle tärkeiden ihmisten kanssa yhdessä. Tehdä asioita ajan kanssa koko perheenä, tavata ystäviä ja sukulaisia. Laatuaika on pieniä iloja.

Reading
Ihan pienenä tyttönä vietin päivittäin aikaa äidin kainalossa hänen lukiessa minulle ja siskolleni. Äiti eläytyi tarinaan ja muutti ääntään kirjan hahmoille sopiviksi. Hänen äänensä käheytyi ja suupieleen kertyi pieni sylkipisara, kun sitä ei lukemiselta ehtinyt pyyhkäistä pois. Opin itse lukemaan kuusivuotiaana. Se oli sellainen aivojen avautumiselta tuntunut tapahtuma, että muistan sen ihmeellisen tunteen yhä. Katselin kuvia ja otsikoita päivän lehdestä ja hämmästyin yhtäkkiä, kun ymmärsinkin ne. Silti äiti jatkoi meille lukemista. Seurasin rivejä silmilläni ja lukunopeuteni kehittyi. Yhä edelleen haluan lopetella päivän puuhat lukemalla pätkän kirjaa. Lomaa odotellessa nautin jo etukäteen hetkestä, jolloin saan uppoutua hyvään kirjaan ajan kanssa.


Summer
Aivan kirkkaasti kesäihminen.

Thankful
Olen kiitollinen elämästä.

Our future is unknown.
On hyvä, ettemme tiedä, mitä tulossa on.

Venus
Venus loistaa kirkkaana taivaalla. Lapsuusmuisto tähtien katselusta vie erääseen kirpakkaan pakkasiltaan. Mummon naapuri näytti meille, missä Sirius on. (No niin, lopettakaa jo se sukkula-laulun hyräily!)

Why
On hyvä kyseenalaistaa ja pysyä uteliaana.

Xylitol
Söin joskus xylitol-purkkaa aina ja koko ajan. Eräässä kesätyöpaikassa työkaveri valitteli, että hänellä on varmaan ylikehittyneet poskilihakset ainaisesta purkan jauhamisesta. Itse en moista huomannut, mutta purkan jauhaminen on kyllä jäänyt.



Zombies run
Tykkään hauskoista sovelluksista. Ei se puhelin ihan vielä kasva kämmenessä kiinni, mutta melkein. Olen tietoinen koukuttuvuudestani. Joskus aikanaan piti laittaa itselleen porttikielto Tetrikseen, ettei olisi mennyt kaikki aika putoilevien palasten kääntelyyn. Samoin farmin virtuaaliviljely oli pakko lopettaa. En siis liity Candy Crush -pelaajien iloiseen joukkoon.


Tämä oli Mansikkatilan Tainalta saamani haaste, joka on alunperin Mrs K:n blogista. Kiitos koukuttavasta haasteesta! Läheskään kaikki kirjaimet eivät aikaansaaneet mitään syväluotauksia elämääni, mutta yritin pitää jonkinlaista tasapainoa yllä. Blogini teeman mukaisesti voisi tästäkin aakkostuksesta todeta, että elämä on sotku.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Haikon kartanon valkeat rouvat




Ylioppineisuus uhkaa jo, mutta silti nautin suunnattomasti Anna Laukkarisen ja muiden Kielitivoli-kouluttajien annista Haikon kartanon koulutuksessa. Anna laittoi meidät aikuiset konkreettisesti kokeilemaan vinkkejään ja olisi ollut kiva nähdä joukkomme kilvan aukomassa käsivarsia krokotiilin kitoina tai melkein karjaisemassa tiikeriä esittäessämme. 

Annan puheenvuoro keskeytyi reippaaseen koputukseen. Joulupukkiko se siellä? arveli joku kuulijoista. Ovesta astui sisään venäjää, puolaa, turun murretta, saksaa ja monia muita kieliä puhuen taikuri  Emil Anton: vuorossa oli 20 minuuttia 20 kielellä. Ja vaikka istuimme parin metrin päässä, ei meistä kukaan keksinyt, miten kaksikymppinen päätyi sitruunan sisään. 

Koulutuksen päätteeksi hiippaili useampikin froteetakkinen valkea rouva ylisuurissa Haikko-tohveleissa etsien koulutusohjelmassa mainittua yorokobia. Allas oli pieni ja poresuuttimien aikaansaama aallokko painoi minua uidessa koko ajan kohti altaan reunaosaa edestakaisin uinutta miestä, joka ei ihan lähenemisestäni olisi välittänyt. Päätimme siis kaverini Pauskan kanssa vesijumpata altaan toisella reunalla. Pauskan vaativassa, mutta johdonmukaisessa ohjauksessa tuli piirreltyä iit ja oot altaan laitaan.

Puhtoisina ja virkistyneinä siirryimme 1913 rakennetun kartanon puolelle, Romanovien mukaan nimettyyn saliin. Romanovit ovat aikanaan olleet usein nähtyjä vieraita kartanossa. Venäjän vallankumouksen puhjettua suuriruhtinas Kiril Vladimirovitsh pakeni perheineen Haikon kartanoon. Salissa oli paljon mielenkiintoisia valokuvia, maalauksia ja muuta historiallista katsottavaa. Kartanon historiasta voi lukea lisää Haikon sivuilta, joilta selviää myös se, miten Albert Edelfelt liittyy kartanon historiaan.

Keisari Aleksanteri II


Herkullisen illallisen paras osa olivat alkupalat: hiillostettua lohipastramia, katkarapuja Skagen, paahdettua ankanrintaa ja yrteissä paahdettua karitsanpaahtopaistia.


 Ruuan jälkeen ihailimme vanhoin kalustein sisustettuja salonkeja. Alkuperäisiä Louis Sparren Iris-tehtaalle suunnittelemia visakoivuisia kalusteita löytyy Sparren mukaan nimetystä kabinetista.



Perjantain aluksi opimme tanssivalta englanninopettajalta Pia Kiviaho-Kalliolta, miten hieromalla kämmeniä yhteen saa saman piristysruiskeen kuin kupillisesta kahvia. Wonderwoman-asennon tehot täytyy ehdottomasti ottaa testaukseen myös. Testi vie vain kaksi minuuttia - sopii kiireisimmillekin meistä. Käykää katsomassa aiheesta Amy Cuddyn video.



Perjantain lounas tarjottiin juhlasalissa, joten kartano tuli tutuksi sieltäkin puolelta. Kahvin kanssa maistelimme Brunbergin tryffelisuklaita. Ja mainitsenpa nyt vielä erikseen säästääkseni teidät hukkareissulta: Kartanon lähellä sijaitsevan K-marketin valikoimiin ei kuulu MITÄÄN Brunbergin tuotteita. Ei sittenkään, vaikka ikkunassa luvattiin, että "Köpmannen fixar".



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Etelän reissussa ei rähjäännytty

Kerran vuodessa, vuoden synkimpään aikaan, tapaan entisiä opiskelukavereitani. Tällä kertaa olimme Espoossa. Ohjelmassa myyssausta, vanhojen aikojen muistelua, elämyksiä.

Aioimme käydä lauantaina Glimsin talomuseolla, mutta se oli kiinni. Luulisi kyllä, että esimerkiksi arkiaamupäivisin olisi vähemmän potentiaalisia asiakkaita kuin lauantaina. No, kävimme sitten vain jututtamassa kanat, ihailemassa rakennukset ja jatkoimme matkaan.

Glims on vanha maatila Bembölen Karvasmäellä. Se on toiminut museona jo vuodesta 1958.





Glimsin pääjehulla oli nöyrästi nokkivainen apuri.

Kiertelimme Espoota ja kävimme nauttimassa pikaiset valohoidot meren rannalla. Tässä teillekin virtuaalista piristystä.





Lounasta nautimme Bembölen kahvituvassa. Sen rakennukset ovat 1700-luvulta ja kahvituvallakin on pitkä historia 1930-luvulta saakka. Tilasin Kahvituvan erikoisen, lehtipihvin anjoviksella ja munalla. Hyvää ruokaa mukavassa seurassa ja hämyisessä 1700-miljöössä, täydellinen yhdistelmä.



Jykevät seinänvieruspenkit

Miniatyyrimaisema ikkunan välissä.

Ruuan jälkeen saimme nauttia elämyksellisistä Taidekuohuista WeeGee-keskuksen Emmassa. Keskus on entinen Weilin & Göösin painotalo. Itse talon erikoisuus on se, että mikään sen seinistä ei ole kantava. Rakennusta kannattelevat valtavat pylonit.




Alimmassa kerroksessa pylonin juurella.

Oppaamme Johanna Wahlbeck aloitti aistimaisemiemme herättelyn tarjoamalla meille kuivattuja mustikoita ennen kierrosta. Johannan opastustyyli oli iloisen humoristinen ja olisi houkutellut nykytaidetta tutkimaan paatuneemmankin skeptikon. Kuulostelimme vierivien metallikuulien synnyttämää luonnonäänten kaltaista kohinaa, ihastelimme lavuaarissa uiskentelevia ja kiemurtelevia ihmisenkuvia (Daniel Canogarin "Single Flow"(2012)), erotimme värikirjoa pyörivän metalliverkon vesiputousmaisessa liikkeessä (Kari Cavenin "Vesiputoussateenkaari" (2003)) ja paljon muuta. Viihdyimme pitkään ihmettelemässä videoteosta  Antti Laitisen videoteosta Voyage, (2008), jossa vesimaisemaan ilmaantuu hitaasti yhden miehen soudettava palmusaari. Mitä ajatusleikkejä teos herättääkään! Ollapa oma trooppinen saari; jos sen vielä saisi trooppisella ilmastolla varustettuna parkkiin kotolaiturin ääreen. Sinne voisi aina pujahtaa marraskuun koleutta karkuun. Eggert Péturssonin nimeämättömän teoksen äärellä saimme kuvailla teosta omin sanoin ja näistä kuvauksista syntyi uusi taideteos. Pe Langin "Moving Objects nº 628–691” (2011)oli harmittavasti epäkunnossa.

Lopuksi pääsimme itse kokeilemaan taiteen tekemistä syötävistä materiaaleista. Itselleni oli suurin kynnys ylittää erilaisten makujen aiheuttamat rajat ja yhdistää samalle lautaselle niin vaahtokarkkia, porosalaattia kuin pestoakin. Yksi meistä palasi lapsuuden heinäpeltomaisemiin, toinen rakensi soudettavan saaren innoittamana oman saarensa, lähes kaikista teoksistamme huomasi kultaisen leikkauksen vaikutuksen. Oman teoksensa sai lopuksi  syödä ja sitä kautta löysinkin uuden mielenkiintoisen makuyhdistelmän: rosépippuri ja vaahtokarkki.



Dinosauruksenpoika

Luontoraitoja

Kiitos innostavalle ja mukavalle oppaallemme Johanna Wahlbeckille! Hänen ajatuksiinsa oppaan työstä voi tutustua Emman sivuilta. Johannan mukaan taide on terveyttä edistävää. Niin on muuten ystävien tapaaminenkin.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Scorppareiden viimeinen tuikkaus

Scorpions-konsertissa keskiviikkona hyvän kaverin kanssa. Miehet ei lähteneet mukaan, tää oli "tyttöjen" juttu. Mutta ensin vähän muisteloa.

Vieläkin muistan elävästi kuuman kesäpäivän 1988. Ajelin silloisella kesäautollani, Opel Kadetilla, tohkeissani kotia kohti. Olin juuri ostanut ensimmäisen Scorpions-levyni, Savage Amusement, kansikuvassaan sensuelli skorpionipyrstöinen nainen. Levy oli takapenkillä; maltoin tuskin odottaa, että pääsisin kuuntelemaan sitä. Tähän asti minulla oli ollut Scorpionsia vain kaseteilla, enimmäkseen itsekoristelluilla C-kaseteilla, joiden kanteen piti bändin logo kopioida uskollisesti kirjainmalleja noudatellen. Perillä! Ja voi mikä suunnaton pettymys, kun minulle valkeni levyn kohtalo: auringon lämmössä levy oli pehmennyt ja keskiosa levystä oli lievästi kuopalla. Voi ei, voi ei voi ei! Ensikuuntelulla pääsin levyä ehkä hieman yli puolenvälin, viimeiset kappaleet vouvvasivat surullisesti. Yritin oikoa levyä painon allakin, mutta se oli pilalla. Oppirahat maksettuani käsittelin myöhempiä hankintojani huolella. Tällaista ei Spotify-kansa voi ymmärtää.

Klaus Meine laulattaa yleisöä: Holiday

Scorpions-suosikkejani olivat alkujaan Holiday, Still Loving You, Rock You Like A Hurricane, No One Like You ja monet muut. Kun Scorpions-kauteni meni ohi, unohdin koko bändin vuosiksi. Konserttiin en ollut ikinä aikanaan selvinnyt, joten oli mukavaa nyt nähdä Scorpparit livenä.

Big City Nights

Meillä oli kamun kanssa paikat permannolla. Minun onnistui asettua aika hyvään koloseen, kaverini peruutti suosiolla yli-innokkaiden pomppijoiden tieltä taaemmas. Edessäni seisoi innokas fani 1990-maailmankiertuepaidassaan kuvaamassa kaikkea mahdollista koko ajan. Hänen kameransa akku oli väsymätön. Kaikki minun lähelläni seisoneet olivat fiksuja faneja, eivät hyppineet varpaille ja antoivat minullekin kuvaustilaa. I-puhelimeni kuvat nyt ovat mitä ovat, näkyi edessäni olevan kameran näytöllä olevan paljon parempaa kuvalaatua.

Mielenkiinnolla olin odottanut etenkin Klaus Meinen äänen kuulemista; voisiko 65-vuotiaan laulajan ääni kestää ja kuulostaa tunnistettavalta? Olin positiivisesti yllättynyt, sillä se tietty Meine-klangi oli tallella ja vei humauksessa takaisin nuoruuden fanituspäiviin. Matthias Jabbs viihtyi koko konsertin ajan etualalla ja viihdytti uljailla kitara-asennoilla. Ylipäätään kaikki Scorpparit olivat erittäin iloisella tuulella ja ottivat kontaktia eturivin yleisöön ja poseerasivat ja ilmeilivät kuvaajille.

Wind of Changen taustakuvituksena oli paljon kuvia ja videota Berliinistä muurin murtumisen ajalta. Kappale sai ihon kananlihalle, sillä olin Berliinissä vain vuotta ennen muurin murtumista. Silloin ei olisi voinut kuvitellakaan, missä tilanteessa ollaan vuoden kuluttua.
The future´s in the air
I can feel it everywhere
Blowing with the wind of change
Take me to the magic of the moment
On a glory night
Where the children of tomorrow dream away
in the wind of change


Vas: Rudolf Schenker , Paweł Mąciwoda, Klaus Meine, James Kottak ja Matthias Jabs

The Last Sting pisti mukavasti.




sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Lahti, pidä ittes nättinä!

Rakastan tätä vanhaa keltaista, josta erimerkkinä Lahden vanhan sähkölaitoksen rakennus. Myös vastapäinen, Vesijärvenkatu 26:n rakennuksen keltainen on saanut raikastuspesut tänä syksynä. Taakse nousee jotain, joka toivottavasti jää kohtuullisen kokoiseksi.




Vanhan sähkölaitoksen pelastaminen saastuneista pohjamaista huolimatta on sellainen kulttuuriteko, että se nostaa odotuksiani Lahden kaupungin suuntaan, kun mietitään Oskarin pihan  rakennuksen kohtaloa. Toisaalta Puukotilan kohtalo ja Lahden kansakoulun pihapiirin pilaaminen painavat mieltä alas. Joten saa nähdä, miten siinä käy. Päätöksiä joutuu odottelemaan ensi vuoden puolelle.

Toivottavasti julkisivusta tulee vaalea.

Pakko oli käydä haikailemassa Oskarin pihassa. Siellä olemme mieheni kanssa monta kertaa istuneet kahvilla ja ihailleet puutalon rauhaa keskellä kaupunkia. Samalla olemme saaneet ihailla käsityötuotteita ja silloin tällöin ostaakin jotain, useimmiten lahjaksi. Tänään ostin itselleni virkatun heijastimen. Sitä heti jo kuolaili parikin työkaveria. Toinen oli yrittänyt itse virkata heijastinnauhaa, mutta saanut vain sormensa verille.





lauantai 9. marraskuuta 2013

Lahti deletoi

Lahdessa myllätään joka puolella. Kaupungin halki ei pysty kävelemään kuulematta purkumateriaalien kirskuntaa kauhureiden kourissa. Siirtokonttimeri on hyökynyt keskustaan.

Kävelin Urkilta keskustaan päin. Tässä tunnelmia reitin varrelta.


Just missasin täydellisen dinosauruskuvan,
jossa kauhuri oli kaulaa myöten ulkona aukosta.


Avainsana on Delete.

Shell on suljettu. Minulla ei ole sitä ikävä, mutta ehkä aika monella bussikuskilla on.

Toriparkki alkaa rakentua miinustasolta ylöspäin.

Hakkapeliitat yrittää laukata karkuun.

Näkymää kaupungintalolle rakennustyömaan kupeesta.
Rousk rousk - mikäs tässä kulmassa olikaan? Ainakin Soneran myymälä. Oliko joku pankki ennen sitä?

Tervetuloa lukijaksi Pauska!