keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Tämä meni mustikkaan

ja tuli poiskin. Keli oli hiostava, mutta mikäs oli poimiessa, kun oli hyvää juttuseuraa (oma rakas äiti) ja marjoja riittämiin. Maailmaa paranneltiin urakalla, mutta vielä jäi vähän parannettavaa seuraavaankin marjaretkeen. Lapsena marjanpoiminta tuntui enemmän työltä. Nyt hommassa on harrastamisfiilis, kun voi itse määritellä, milloin riittää ja lopettaa retken siihen kohtaan.


Perhosia on muuten vaikea kuvata puhelimella. Pitäisi päästä tarpeeksi lähelle, että voi ottaa kyllin terävän lähikuvan, joka kestäisi mielellään vielä vähän suurentamistakin jälkeenpäin. Ja sitten jälkeenpäin saattaa huomata, että pöh, perhosen toisen siiven reunahan on ihan repaleinen. Ei siis tulisi musta perhoskirjan kuvittajaa. Miten ne mahtaa sen tehdä... Eivät varmasti saa ainakaan käypää korvausta tunneista ja tunneista, jotka on vietetty pöpelikössä odotellen, että täydellinen perhosyksilö osuisi linssinkantamaan. 

Metsänokiperhonen. Korjatkoon joku,  jos olen väärässä. Ja juu, tarkensi lehteen mokoma!


tiistai 30. heinäkuuta 2013

Kesähommaa

Kesäjuhlat ne teettää edelleen hommaa. Terassi ja sen kalusto vaativat huomiota, joten tästä lähtee. Samalla täytyy käsitellä viime kesänä rakennetut puuportaat. Niihin muuten keksi mies laskea askelmat ja materiaalimenekin netin työkalun avulla. Sieltä sai tulostettua ihan piirustuksetkin. Hakusanoilla "stairs calculator metric" löytyy useitakin laskureita. Kätevää. Voittaa Klubi-askin kannen.

Jopa onkin päässyt pöytä kurjaan kuntoon.
Kuka unohti öljytä viime kesänä? Öö, minä.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Härmän Snackpoint Lahti

Kahville me sinne mentiin, mutta kahviherkkuja enemmän olisi ollut tarjolla salaattia. Vaikka minkälaista. Myös noutoon. Ja paikka aukeaa jo 6.30, joten aamulla töihin mennessäkin voisi poiketa hakemaan lounassalaatin mukaan.

Mutta joimme siis munkkikahvit. Täytyy tulla testaamaan salaatit, patongit ja wrapit vähän nälkäisempänä. Ainoa mikä vähän harmitti oli sisustus. Entisestä bensiksestä kun olisi saanut tosi retrohelmen eikä tämä terassikorituolityyli yhtään iskenyt.





P.S. Mikä ihmeen Härmä - siis Lahdessa? Niinku tä?! Kyllä ny Isotaloon Antti kääntyy haurassansa!

Löytöjä vajan ylisiltä

Enpä enää edes muista, mitä minä sieltä vajan ylisiltä etsin. Puruista pilkisti esiin joku kellertävä kulma ja kaivelin sieltä esiin muutaman postikortin sekä (osto?)kortteja.

Lempikorttejani ovat "Sitt stilla, Kalle" ja "Siell´ on neiti nukkununna".


Sitt stilla, Kalle, på din stol,
Det annars går dig som i fjol, 
då allt på bordet du rev ned," 
så talte pappa mäkta vred.

Vapaasti (ei loppusoinnuin) suomennettuna:

Istu hiljaa, Kalle, tuolillas,
Ettei käy niin kuin viime vuonna,
kun vedit kaiken alas pöydältä,
sanoi isä aikas kiukuissaan.

En tiedä, onko tuo Istu hiljaa, Kalle -kortti joku opetuskortti koulusta tai pyhäkoulusta vai osa opettavaista peliä. Osaako joku sanoa?

Kalevalan tekstillä varustetun kortin kuva on viehättävä. Kortin tuloilla on avustettu Kultatähkäkotia, kodittomien tuberkuloositoipilaiden työhuoltolaa. Aili Sarkkilan perustama Kultatähkä ry perusti Kiipulan tilalle huoltotyökodin "erityisesti tuberkuloosista toipuneiden naisten työelämään takaisin saattamiseksi" (Riikka Mäkelän opinnäytetyö, 2012). Kiipulassa on toiminut muun muassa yksivuotinen konttorityökoulu, kaksivuotinen puutarhakoulu ja kolmivuotinen puhelin - ja radioalan ammattikoulu. Lisää Kiipulan historiaa. Nykyisin Kiipulassa toimii koulutus- ja kuntoutuskeskus.

Siell´on neiti nukkununna,
Vyön vaski valahtanunna,
Sivulla simainen heinä,
Mesiheinä helmassansa.
                                  KALEVALA 20: 351-354

Kortit kertovat maailman muuttumisesta viestipuolellaankin. Neiti nukkununna-kortissa joulukuun 8. 1951 lähetetään terveisiä Seinäjoen Lääninsairaalasta (kuva) ja pyydetään välittämään viestiä isälle ja äidille, että tulisivat kortin lähettäjää katsomaan sairaalaan: "Ne ei tahdo päästää tänne muuta kun vierastunnilla, mutta kun sanoo, että ovat kaukaa. Se vierastunti on puolikahdesta -3 asti."

Lahti-kortissa: "Hei mummo ja vaari! Me tulemme ensilauantaina saunaan. Monin terveisin!"

Löytämäni numerokortit mietityttävät edelleen. Ovatko ne jotain pula-ajan ostokortteja vai jotain muuta? Niissä ei ole mitään leimoja tai tekstiä, josta käyttötarkoitus kävisi ilmi, ainoastaan riveittäin numeroita: 80 kappaletta nollia, ykkösiä jne. Ainakin ne on koettu tärkeiksi, kun on säästetty postikorttien kanssa samassa. Osaako joku kertoa näistä lisää?


Historiasta kiehtoutuneena tallennan aarteeni!

P.S. Korttien arvoitus ratkesi: niillä on ohjelmoitu vanhoja tietokoneita.


sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kaffikukkasisustusliikevinkki

Sunnuntai - ihan retkifiilis. Kävimme siis tänään Tainan kanssa ensin kirpparilla Hollolassa.



Sitten kahvittelimme ja teimme löytöjä Pionissa ja Piirongissa. Puutarhatuotteista oli alennus ja kahvit oli tietysti "pakko" nauttia samalla kertaa. Viimeksi Artjärvi-retkellä kun jäi kahvit juomatta. Pioni ja Piironki on mukavasti sisustettu eikä kahviherkuissa ollut muuta vikaa kuin se, että ne olivat aivan liian hyviä.

Vanhoista kuvista tehtyjä tauluja. En tullut kysyneeksi, ovatko työkuvat juuri Kinnarin tilalta.

Se häkki mi sulkee mun sirkuttajain.

Ronskit seinähyllyt

Ompelurasia oli edullisesti rikkinäisen lasin takia. Poistin lasin. Ehkä lisään rasiaan sellaisen, jos jaksan, mutta ei kansi mitään lasia tarvitse toimiakseen tehtävässään, joten nyt mennään näillä.

Ompelutarvikkeet ennen - entisessä jätskirasiassa.

Ompelutarvikkeet jälkeen. Vähän tässä kyllä huijaan, ei ne kaikki langat
mahtuneet rasiaan. Vielä on pikkupakasterasiallinen lankarullia muualla.

Ja kas, minulla oli juuri tuollainen harmaa sydämenmuotoinen nuppineulatyynykin. Ompelin sen joskus vuosia sitten, joten se on saanut kauan odottaa täydellistä oleilurasiaa.


Kukka kuin lapsen piirros

Heh! Luulin aina, että ei tällaisia lapsenpiirtämän näköisiä kukkia olekaan. Nyt jään vain odottelemaan näkökenttäni kulmaan lohkoaurinkoa, josta säteet lähtevät viivoina ulospäin ja kasvotkin sillä tietysti on. Parsakaalin näköisiä puitakin ehkä on jossain? Oletteko nähneet?



lauantai 27. heinäkuuta 2013

Tulta ja vettä sekä nostalgiaa Lintsillä

Mitenkähän saisi miehen rakentamaan tällaisen tulta ja vettä sylkevän puutarha-aiheen...


Lintsin putiikissa ihailin Ivana Helsingin uutta Hyrrä-kuosista asua mallinuken päällä ja keksin pian, mistä inspiraatio hattuun on peräisin. Josephine Baker vieraili Lintsillä vuonna 1954. Bakerin valokuva on Peacock-teatterin aulassa. Yhdennäköisyys on ilmeinen. Lisää Hyrrä-kuosista Visit Helsingin blogissa.



Ajatella, Lintsillä vierailleet Paul Anka ja Robertino Loreti olivat oman aikansa Justin Biebereitä ja Austin Mahoneja: Paul oli 18-vuotias laulaessaan Dianan, Robertino vain 14 laulaessaan O Sole Mion Lintsillä.


Vasemmalla 17-vuotias Robertino Loreti vuonna 1964.
Lähde: Wikipedia.

Lintsin laitteita välttelemässä Sea Lifessa



Vielä pitäisi keksiä tekemistä nuorison riekkuessa Lintsin laitteissa. Siispä Sea lifeen kaloja ja kilpikonnia ihailemaan.

Jotenkin piraijat eivät minusta näytä yhtään pelottavilta. Ainakaan näin lasin läpi.

Mun ehdoton kestosuosikki Sea Lifessa.


Sea Lifessa kuoriutunut tulitikkuaskin kokoinen "Hippu" naposteli mikroskooppista ruokaa.

Sea Lifen myymälää voisi kehittää pois krääsä- ja lelulinjasta poispäin. Aikuisellehan siellä ei oikein mitään ole.

Puutarhaideoita Lintsiltä

Hienoa, reilu tunti saatu menemään rauhalliseen ruokailuun. Mitäs sitten? Ainoa "laite", jossa ajelimme, oli Panoraama: ajoaika reilut 3 minuuttia, korkeus 53 metriä. Kuopuksemme mielestä se ei kyllä ole laite ollenkaan, vaan näköalatorni nössöille. No, sehän sopi meille. Kunnioitimme laitteen nimeä testaamalla iPhonen panoraamakuvausominaisuutta. Puhelin kiinni lasiin ja Panoraamatorni hoiti liikkumisen. Hienosti onnistui.



Seuraavaksi minä halusin kierrellä ja ihailla istutuksia.

Tämä pallosuihkulähde on suosikkini. Minusta se on kuin riikinkukon pyrstö.

Tällaista "istu piparille"-penkkiä ei voinut
 kokeilematta ja  hihittelemättä ohittaa.
Alueelta löytyy erikoisempiakin puita. Tätä havua en tunnistanut - menee puutarhakirjojen selaukseksi varmaan. Erikoinen ulkonäkö ja hienot isot kävyt. Käpyjä oli jättikoossa myös läheisessä istutusryhmässä koristeena.

 

Ja sitten toteutuskelpoisia ideoita omaan puutarhaan - esimerkiksi harmaalautaiset kukkalaatikot, kivikkoryhmät ja ruosteiset istutusastiat kolikkokoristeineen.



Ruoka- ja sisustuselämyksiä Lintsillä

Kirnu
Perhe lähti Lintsille. Aikuisista kumpikaan ei suostu vatsaansa Kirnuissa tai Ukoissa sekoittamaan, joten nuoriso lähti rannekkeineen omille teilleen jättäen aikuiset pohtimaan: Mitäs me sitten tehtäis? Kello oli kaksitoista, joten eikun syömään. Onneksi Lintsillä voi nykyään syödä ihan hyvin. Kattilassa on valittavana eurooppalaista perhebuffet'a, lihapullia, suomalaista, sushia, amerikkalaista ja välimerellistä keittiötä. Arviota ravintoloista Gloriassa.

Päädyimme Hans Välimäen Midhill Brgr. Nr 1:iin. Burgeritkin kuulostivat kokeilun arvoisilta, esimerkiksi Mr. Miyagi Brgr, jossa on lohitataki, asian slaw ja wasabimajoneesia, mutta päädyimme kuitenkin pippuripihveihin. Asiakasystävällisesti voi lisukkeet valita kylkeen itse. Mieheni otti ranskalaiset ja vihersalaatin, minä söin coleslaw:ta ja päivän vihannekset. Maistelimme lisukkeita ristiin. Vihersalaatti oli raikas, eivätkä päivän vihannekset onneksi todellakaan olleet mitään vettyneitä pakastevihanneksia, vaan sopivasti suussa rapsahtavia tuoreuksia. Silmää miellytti söpö retiisinpuolikas kantoineen. Itse pihvi sitten. Siitä ei voi paljon sanoa, sen verran herkkua se oli! Ruokalistaa voi kuolata tuolta. Ainoa normiravintolaelämyksestä erottava seikka oli suhteellisen suuri lapsiasiakkaiden määrä ja siitä seuraava iloinen (ja välillä vähemmän iloinen) meteli.

Mmm, ihania rosepippureita.


Purkkisisustus miellytti. Midhillin värimaailma sointui hienosti Heinzin papupurkkeihin. Öljypurkin varoitukselle on pakko nauraa.


Olemme varoittaneet purkin terävistä reunoista - ei oikeusjuttuja.

P.S. Vähänkö olen hidas... Välimäki - Midhill.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kasviretkellä

Lapsen kesäläksy vei tänään luontoon kasveja keräämään. Luonnon omat asetelmat ovat kauniita mietityissä väreissään, kuten esimerkiksi yhdessä kasvavat keltaiset ranta-alpit ja lilat rantakukat. Lähipurolla polski kalanpoikasia ja sudenkorento suikkaili päidemme yli.

Ensin kuitenkin pihan surinaa.


Metsäkurjenpolvi



torstai 25. heinäkuuta 2013

Kukkia, ei sidontaa

Rakastan kukkia. Oma puutarha on enemmän sellainen salainen puutarha. Salainen siksi, että se on täydellisenä vain mun omassa päässäni. Pihan pohjana on vanha rintamamiestalon piha ilman sen kummempia pintoja tai rakennelmia. Sitä olemme pikku hiljaa parannelleet, mutta jotenkin vanhan talon kanssa ei piha ole vieläkään noussut remonttilistan päällimmäiseksi. Salaojistus on sentään tehty päärakennuksen kupeeseen, eikä autoa enää tarvitse ajaa mudakkoon keväisin ja syksyisin.

Ei pyykkitelinettä meille - tykkään vanhanaikaisesta narusta puiden välissä. 

Sattuneesta syystä en ole saanut rikkaruohoja kuriin istutuksissa, joten on vain hyväksyttävä, että vuohenputki majailee pensasaidan juurella ja että nurmi on pariin otteeseen kesässä keltainen - ensin voikukista, sitten syysmaitiaisista. Asemataistelua tämä on, mutten ole luovuttanut kuitenkaan.

Luonnossa kaikki usein kasvaa sikin sokin, mutta osaa luontokin tehdä lajipuhtaita istutuksia - ne syntyvät sinne, missä olosuhteet ovat juuri täydelliset jollekin tietylle kasville. Olen omallakin pihalla antanut jonkun kasvin olla, toivoen luonnonmukaista pihaa, mutta luonnonmukaisen ja puutarhanomaisen rajanveto on vaikeaa: mitä poistaa, minkä antaa olla?

Luonnon oma kasvusto Vesijärven rannassa.

Yksi luonnonkasvisuosikkini on niittyhumala. Se kasvaa niilläkin paikoilla, joissa nurmi ei menesty liian kuivuuden tai kulutuksen takia. Lisäksi kimalaiset rakastavat sitä. Olen säästänyt niittyhumalaa joidenkin kukkapenkkien laitamilla, mutta sillä on paha taipumus vallata alaa. Ja onko se sitten niin, että jos joku kasvi on liian helppo kasvattaa - viihtyy ja leviää suorastaan itsestään - se on sitten rikkaruoho. :D Niittyhumala on kaunis kukkivana, mutta tämä heinäkuun pähkylävaihekin on minusta kiva.

Niittyhumalaa kukkapenkin laidalla
Niittyhumala kukassa. Kuva: Wikipedia

Pihassamme on vanhaa perua runsaat penkit suopayrttiä ja harmaamalvikkia. Suopayrtin huomasin ensimmäisenä perennana pihallamme pian muuttomme jälkeen elokuussa yli kymmenen vuotta sitten - ihmettelin muutamana iltana, mikä tuoksuu niin voimakkaasti puutarhassamme. Suopayrtin juuressa on saponiineja ja sen nimi viittaakin vanhaan hyötykäyttöön saippuana. Pitäisikin joskus kokeilla oman saippuan tekoa. Lisää suopayrtistä ja harmaamalvikista Luontoportin sivuilla.

Suopayrtti tuoksuu huumaavasti illansuussa.

Harmaamalvikin kanssa piti tehdä vähän lajitunnistusta. Luulin pitkään tätä pihamme pinkkiä kaunotarta myskimalvaksi.

Myskimalva vai harmaamalvikki - ulkoverhiön lehdistä se selviää. Tämä on harmaamalvikki.

Luonnonomaista puutarhaa ajatellen olen aikoinaan ostanut yhden taimen piikkiputkea. Sehän näyttää melkein ohdakkeelta ja on siis kuin kotonaan meidän rennolla pihallamme. Rento on tässä tapauksessa eufemismi 'laiminlyödylle'.



Helppoa kuin heinänteko - tai siis puutarhassa heinät ovat helppo vaihtoehto. Täytyy vain välttää sellaisia lajeja, jotka valtaavat koko penkin itselleen. Jos kasvin myyntiesitteessä lukee "voimakaskasvuinen", se on penkin yksinvaltias kunkku! En enää muista, mitä lajia havujen vierellä kasvava heinä on, mutta se on osoittautunut hyvätapaiseksi kasvultaan.

Jaahas, kuvatarkkuudessa on parantamisen varaa.

Kimalaisille herkkuja.

Omalla pihallamme ei ole täysikasvuista tammea, mutta tammen taimia kasvaa silti kaikkialla. Syynä ovat dementikko-oravat ruokakätköineen.

Keväällä ne terhokätköt sitten paljastuvat. 


Pohja vuotaa, pitäisi tinata.

Nautitaan kesästä!