maanantai 3. heinäkuuta 2017

Avoimet puutarhat 2017

Emme kiertäneet miehen kanssa tänä vuonna montaa avointa puutarhaa, vaan valitsimme yhden mielenkiintoiselta vaikuttavan kohteen, Arvilan puutarhan Ruuhijärvellä. Ruuhijärvi on ihan naapurissa, mutta eipä oltu siellä aiemmin käyty. Saatiin siis lomafiilistäkin samalla.

Arvilan maalaispihassa oli runsaasti tilaa autolle ja kahvillekin olisi päässyt, eli huolto pelasi. :D Lisäksi kasvit oli laputettu nimillä; ei tarvinnut jokaisen itselle vieraan kasvin kohdalla käydä nykimässä kiireistä emäntää hihasta. Unohdimme puutarhaa ihastellessamme kurkistaa aittanäyttelyyn, mutta älysin sentään ostin pari tainta: lilan akileijan ja jonkun Alliumin.


Puutarhalla on kauniita muotoja: kaarevia istutusalueita ja puutarhan huoneita; tai pikemminkin saleja, maalaispihassa kun oltiin. Puutarhan kukkiva kaunotar oli tarhaidänunikko Royal Wedding, jonka kukinto oli pikkulautasen kokoinen ihanuus!


 Ja pakko myöntää – iki-inhokkini vuohenputki näytti kirjavalehtiasussaan suorastaan viehättävältä. Omalla pihalla vuohenputki on arkkivihollinen numero yksi.


Puutarhaan voi tutustua myös Päivänpesän elämää -blogissa, jonne ajattelin suunnata tutkimaan tarkemmin puutarhan vaiheita.

Sääkin suosi tänään. Toivottavasti saitte yhtä mukavia puutarhaelämyksiä kuin me!

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Pensasmustikat häkkiin

Jollekin oli kelvannut pensasmustikan uloimmista oksista kukat joku aika sitten. Olihan pensaiden päällä kyllä verkko, mutta se oli jäänyt viime kesästä niille sijoilleen ja uudet versot paikoin kasvaneet verkon läpi. Aloin miettiä kunnollisen kehikon rakentamista. Siihen saisi verkon kiinni ilman, että koko systeemi notkottaa oksien päällä.

Rautakaupassa osui ensin silmiin aitapaketti: puolisen metriä korkea puiset seipäät ja paksu köysi. Mutta hintaa oli karvan vaille neljäkymppiä. Harjan varret sen sijaan olivat edullisia ja valmiiksi hiottuja puikuloita. Otin varmuuden vuoksi kolme, kun en ollut vielä varma, minkä muotoista aitausta pensaat vaatisivat. Lisäksi ostin Osmocolorin hiilen väristä EcoGardenia. Pieniä ruuvikoukkuja oli valmiiksi kotona.

Sahasin kaksi vartta puolivälistä poikki ja käsittelin kahdesti EcoGardenilla. Purkissa kehuttiin ainetta riittoisaksi ja olin jo alkanut haaveilla hiilenmustasta kasvulaatikosta, mutta voin sanoa, että riittoisuus pienenee huomattavasti sen jälkeen kun on kaatanut puolet purkista terassille. EcoGardenin etu on kuitenkin se, että se lähti pesemällä melkein kokonaan pois. Huh!

Ruuvasin koukut ylä- ja ala-osaan keppejä, upotin ne maahan ja kiinnitin verkon uudelleen. Tuskastuttavin osuus petsin kuivumisen odottelun lisäksi oli pujotella muutaman uloimman oksan raakileet verkon silmukoista pois. Verkon helman varmistin edelleen kivillä – en luota rastaanpirulaisiin ollenkaan.


Lähtötilanne: pensasmustikka on kasvatellut versoja verkon läpi.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä.
Tässä petsi on jo pyyhitty pois oikealla puolella olevalta terassin osalta.

Valmiit tukikepit.
Valmis mustikkahäkki

Nyt jään mielenkiinnolla odottelemaan, kumpi voittaa mustikkataiston, minä vai rastaat.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Herätekukkia

Talon edustalla olevien ruukkujen narsissi nuukahtivat joku aika sitten ja ensin olin aikomassa niihin perinteisesti orvokkeja tilalle. Terrassa suunnitelmat kuitenkin muuttuivat perennoiksi.

Usein neuvotaan, ettei pitäisi ostaa muutamaa pikku kukkapottia ja ripotella niitä pitkin pihaa. No, olen tällainen itsepäinen kotipuutarhuri – oma piha, oma lupa – joten ostin yhden Purpurteppich-rikon, kaksi valkoista 'Amazing Grace'-sammalleimua, kaksi 'Honorine Jobert'-syysvuokkoa, kaksi  'Blaumeise'-ristikkiä, violetin tarhakylmänkukan, kaksi valkoista palavaarakkautta ja yhden kanadanatsalean. Eli sekalaisen kukkakarkkipussin. Näistä rakentelin asetelmat kahteen ruukkuun ja yhteen pikkuastiaan. Eivät ainakaan palellu vaikka menisi vähän yöhallan puolelle. Ja taas kerran saan täydennettyä pihan kukkaistutuksia. Minulla on useimpia noista lajeista jo muutenkin. Tarhakylmänkukat kukkivat paraikaa ja ne ovat niin kauniita!




Nämä kukat juhlistakoon Kukan päivää. Osallistukaa tekin Mansikkatilan mailla Kukkailotteluun.




torstai 3. maaliskuuta 2016

Kruunuvuoren hylättyä kauneutta

Kruunuvuoren huvila-alueella ei taida oikein olla enää säästettävää. Taina innosti mukaan retkelle ja viihdyimmekin alueella pitkään. Huvilat oli helppo löytää seuraamalla lumeen tallautuneita polkuja.

Ensimmäisenä löysimme palaneen vartijantuvan ulkohuoneineen.



Myös Lilla Kronberg on tulipalon tuhoama.
Kuistilta on olleet kauniit näkymät merelle.

Villa Kronbergistäkään ei ole paljoa jäljellä.



Toinen kauniista salmiakkikuvioisista peiliovista on vielä paikoillaan.
Villa Hällebon suojelemiseksi pitäisi tehdä jotain ja kiireesti!


Linnunpöntön on rakentanut joku kaunosielu sopimaan huvilan tyyliin.


Kauniit yksityiskohdat ikkunoiden ympärillä.
Peiliovi ja puutarhan pöytä tarjolla.

Joku oli rakennellut Hällebon portaille hetekoista kaiteet – niin turvallista. :D



Villa Kissinge on romahtanut keskeltä. Rakennus näyttää siltä kuin se olisi yhdistetty kahdesta osasta – tavallisesta pikkuhuvilasta ja hienommasta jatko-osasta.

Joku muka-nokkela tägääjä on ottanut kantaa varallisuuden jakautumiseen, eipä täällä rikkaat enää kuljeskele.

 Kruunuvuorelta on upeat näkymät. Etäällä siintää Tuomiokirkon torni.



Villa Kissingen puutarhassa seisoi toinen uljaista graniittipylväistä vielä. Toinen oli kaatunut maahan.



Villa Schwiegermutter (suomeksi anoppi) on pikkuruinen. Ulkohuoneromantiikkaa löytyi tästäkin pihapiiristä.



Puutarhurin huvilassa on vieläkin nähtävissä jäänteitä kauniista linjoista ja yksityiskohdista, kuten mansardikatto ja kattotuolien päiden kukkamaalaukset. Vinttikamarin katonruoteissakin näkyy kiemuraista koristemaalausta.


Puutarhurin huvilan pihamaalla kasvaa eksoottinen kuusi, lajia en tosin tunnista.



Entisestä kanalasta tehdylle huvilalle mennessä ohitimme jykevän portinpielen.


Villa Walhelm on ulkoasultaan yksinkertaisimmasta päästä. Sen sokkelissa on pari isoa reikää, joten romahtaminen ei taida olla kaukana.


Villa Walhelmin sisällä on lattia täynnä sanomalehtiä. Päällimmäisissä erottuu vuosilukuja 1980-luvulta.

Sokkelin läpi näkyy.
Viimeisenä näimme romahtaneen Villa Lindbergin. Sen seinää ja kattoa ovat koristaneet kauniit paanukatteet.


Kruunuvuorenlammen rannalla kököttää pieni pyykkikatos. Rannalla kasvaa kauniita käkkärämäntyjä.

Pyykkikatoksen iskulauseeseen on helppo yhtyä.

Kotimatkalla kahvittelimme Mäntsälässä Ulla ja Aleksanteri-kahvilassa, Keskustie 11. Sisään astuessa voi jättää tylsän kaupparakennuksen taakseen ja ihastella vanhaa puupintaa.


Pari muutakin pysähdystä mahtui retkeemme. Ostin Ikeasta ihanan keväänkeltaisen tyynynpäällisen ja kirpputori Linnan löydöistä vihreän lasikipon. Ihanat yhdessä!



keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Ylistys Fredrikinkadulle

Ei tarvitse mennä Kamppiin, Stockalle eikä tusinaketjuihin ollenkaan, että olisi hauska ja antoisa shoppailupäivä Hesassa. Tänään suuntasimme esikoisen kanssa Fredkrikinkadulle, joten tässä tulee vähän suitsutusta.

Pääkohteemme oli Fredrikinkatu 36:n "Uffis" eli UFF. Sattui olemaan takit -50%-päivä ja teimme hyviä löytöjä. Ikkunassa oli hauska somistus ryijypöksyineen.


Vihreänruskearuudullisen viitan ristimme "Sherlock Holmesiksi". Se ei lähtenyt matkaamme, vaikka hilpeän fiiliksen saikin aikaan. Takeissa oli uskomattoman hyviä materiaaleja ja hinnat  esimerkiksi villakangastakeista 15-20 euroa (sen alennuksen kera siis). Muun muassa moni kaunis Kaunotar-takki jäi vielä odottamaan onnellista löytäjäänsä.


Tiedättekö sen tunteen, kun osaa kuvitella jonkun tietyn vaatteet jollekin tietylle henkilölle? Nämä seuraavat sopisivat eräälle suloiselle sukulaistytölle kuin nenä päähän.

Tässä mekossa vakuuttaa ruskea väri ja vajaamittaisen hihan suun yksityiskohdat nappeineen.

Tässä mekossa on herkullinen väri ja kauniit yksityiskohdat 
hihoissa, samoin kuin edellisessä mekossa.

Lahtelaista mekkolaatua: Soilituote. Jälleen kauniit hihat.

 UFFin jälkeen oli tarkoitus käydä Chai-lattella Andantessa (Fredrikinkatu 20), mutta se oli kiinni (!). (Näyttää olevan tiistaisin ja keskiviikkoisin kiinni.) Olisimme halunneet käydä ihastelemassa rauhallista yhdistelmää kukkakauppa + kahvila. Onneksi Fredrikinkadulta löytyi tilalle toinen kauppa + kahvila -yhdistelmä: Plootu. Nautimme raakakakkua ja kuolasimme samalla muun muassa kierrätystiikkipöydän perään. Pitäisikö syödä hernaria seuraava puoli vuotta ja hankkia joku ihana kierrätetystä tiikistä tehty huonekalu?!


Oih, ihanat Made in USSR-lautaset! No, oli kakkukin hyvää!
 Ex tempore -lisäys retkeen oli C.Hagelstamin antivariaatti, Fredrikinkatu 35. Jo ovesta sisään astuessa valtasi innostus, kun haistelimme vanhojen kirjojen tuoksua. Pongahtelimme hyllyltä toiselle löytöjen vetäminä. Eräs tikkailla löytöjä bongaillut vanhempi herrasmies katseli meitä sielunveljen ilmein, kun "spottailimme" yhtä sun toista. Järki voitti kuitenkin, vaikka vaivoin, eikä tuo iiiihana Svenska fjärilar päässyt meille.


Ihastelimme kaunista Art Nouveau-kirjaa, mutta ostimme lopulta pienen Mucha-näyttelykirjasen vuodelta 1963 ja inspiroivan Design Patterns-kirjan.




Vielä jäi nähtävää Fredrikinkadulle. Joten palailemisiin!