sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kultainen Adele

Elokuvavinkkinä suosittelen Kultaista naista. Jonkun kuvauksen mukaan se on yksinkertaistettu ja osin vääristeltykin kuvaus Gustav Klimtin Adele Bloch-Bauerin muotokuvan  tarinasta. Joka tapauksessa se on mielenkiintoinen ja surullinen muistutus Natsi-Saksan varastamista taideaarteista, joista satojatuhansia on edelleen tuntemattomilla teillä. Adele Bloch-Bauerin sisarentytär Maria Altmann taisteli viiden Gustav Klimt -teoksen omistuksesta ei vähempää kuin Itävallan valtion kanssa.

Gustav Klimt [Public domain], via Wikimedia Commons

Saatuaan taulut viimein takaisin omistukseensa suku myi ne huutokaupassa. Onhan se inhimillistä, mutta mielestäni on kuitenkin surullista, että esimerkiksi taideteos Adele Bloch-Baueri II on kiinalaisen keräilijän omistuksessa, eikä museossa kaikkien nähtävillä. Elokuvan kultaista muotokuvaa sentään voi ihailla Neue Galleriessa New Yorkissa. Alun perin Adele oli kirjoittanut testamenttiinsa toiveen, että muotokuvat siirtyisivät hänen miehensä kuoleman jälkeen Belvederen museoon. Ymmärrettävästi hän tuskin olisi toivonut tätä, jos olisi elänyt toisen maailmansodan vaiheet läpi. Toisaalta hän kuitenkin halusi taulut suuren yleisön nähtäville. Se toive ei ole toteutunut.

Adele oli naimisissa sokeritehtailija Ferdinand Blochin kanssa. Adelen sisko taas oli naimisissa Ferdinandin veljen kanssa. Bloch-Bauerit asuivat Wienin keskustassa ja heidän kodissaan nähtiin monia säveltäjiä, taitelijoita ja kirjailijoita: Bloch-Bauereiden lempitaiteilija oli Gustav Klimt. Maria Altmann on kuvaillut Adele-tätiään kylmäksi, intellektuelliksi naiseksi. Adelen avioliitto oli järjestetty ja hän menetti kaksi lasta keskenmenoissa ja yksi lapsi kuoli vauvana. Adele kuoli keuhkokuumeeseen 43-vuotiaana vuonna 1925.

Adelen ja taiteilija-Gustavin suhde on mielenkiintoinen. Olivatko he rakastavaiset ? Adele on ainoa nainen, josta Klimt maalasi kaksi täysikokoista muotokuvaa. Ensimmäistä teosta varten tehtiin parisataa tutkielmaa, joten Adele ja Gustav ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä. Maalauksissa Adele on kuitenkin ylhäisen naisen, ei rakastajattaren hahmossa. Kultaisessa muotokuvassa Adelen poskilla on hieno puna, joka voisi viitata lemmenleikkeihin, mutta onhan Klimt myös saattanut puhua mallilleen punastuttavia asioita tai maalata punan omien eroottisten fantasioidensa pohjalta. Gustav Klimtillä oli naistenmiehen maine ja huhutaan, että hänellä olisi ollut 17 aviotonta lasta. Ehkäpä Adele pääsi kahden maalauksen ja lukuisten istuntojen malliksi juuri siksi, että Gustav kovasti yritti, mutta ei onnistunut viettelemään häntä.

By Gustav Klimt - http://www.belvedere.at/en/sammlungen/belvedere/jugendstil-und-wiener-secession/gustav-klimt, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=153475

Adele on oletettavasti mallina myös vuonna 1901 maalatussa teoksessa Judith. Ainakin Judithin kaulassa on Adelen upea kaulakoru. Kaulanauhan kohtalo on tuntematon. Natsit veivät sen muun omaisuuden mukana ja Hermann Göring sai Adelen kaulanauhan lahjaksi vaimolleen. Emmy Göring on todistettavasti pitänyt sitä monissa juhlallisuuksissa.

lauantai 26. elokuuta 2017

Katsura kainalossa kahville

Retkeilimme tänään Tainan kanssa Mustilan arboretumiin. Paikan päälle piti päästä heti kymmeneltä taimia hiplaamaan. Alun perin oli tarkoituksea ostaa jotain harvinaisempaa perennaa, mutta ostolinjat määrittyivät kyllä ihan tunteella. Ensimmäiseksi silmiin osui purppuraheisiangervo, josta myyjä tosin sanoi, että kyseessä on lännenheisiangervon punalehtinen siementaimi. Tummanpunaiset lehdet sillä joka tapauksessa oli. OStin yhden, sillä korkea ja leveä pensas oli jo valmiiksi hankintalistalla keinujen takaiseen loivaan rinteeseen, josta olen tänä kesänä puhdistanut ruohottunutta sekaperennaa ja suikerotuhkapensasta. Ehdin istuttaa paikkaan jo kaksi lumipalloheisiä ja niiden kaveriksi sopisi tummanpunalehtinen heisiangervo hyvin.

Murheenkryynipenkki ennen raivausta. Jälkeen-kuvia myöhemmin.

Seuraavaksi suorastaan jähmetyimme molemmat suurikokoisten valkoisten kaukasiantörmäkukkien lumoon. Kumpikin osti yhden ja Tainan hymy olisi ollut ostoksen jäljiltä kuvan arvoinen. Minulla taas nousi ostajan onnenhymy Mustilan omalla taimiosastolla, josta löysin katsuran. Pääsimme nuuskuttelemaan sitä kuuluisaa piparkakun tuoksuakin, sillä taimen ruukussa sattui olemaan yksi jo kuihtunut lehti. Meistä se tuoksui kyllä eniten paahdetulta sokerilta tai hattaralta. Nam!

Saa koskea! Ja kyllä me koskettiinkin.

Tainan kaukasiantörmäkukka on uteliasta lajia. 

Taimikassit kainalossa oli hyvä kavuta makasiinin ylimpään kerrokseen kahville. Onnekkaasti vältimme samalla pahimman sadekuuronkin. Kahvien jälkeen kohtasimme joukon iloisia puutarhanaisia, joiden kanssa juttua riitti. Ennen poislähtöä ihailimme Mustilan puutarhamyymälän kauniita esillepanoja ja viimeiseksi yllytin vielä Tainan hakemaan Pöntisen puutarhaosastolta mieleen kujeilemaan jääneet persikanväriset päivänliljat.

Mustilassa oli mukavaa ja niinpä päätimme Tainan kanssa palata sinne ensi kesäkuussa rhododendronretkelle. (Sanokaapa tuo sana monta kertaa peräkkäin!)


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Avoimet puutarhat 2017

Emme kiertäneet miehen kanssa tänä vuonna montaa avointa puutarhaa, vaan valitsimme yhden mielenkiintoiselta vaikuttavan kohteen, Arvilan puutarhan Ruuhijärvellä. Ruuhijärvi on ihan naapurissa, mutta eipä oltu siellä aiemmin käyty. Saatiin siis lomafiilistäkin samalla.

Arvilan maalaispihassa oli runsaasti tilaa autolle ja kahvillekin olisi päässyt, eli huolto pelasi. :D Lisäksi kasvit oli laputettu nimillä; ei tarvinnut jokaisen itselle vieraan kasvin kohdalla käydä nykimässä kiireistä emäntää hihasta. Unohdimme puutarhaa ihastellessamme kurkistaa aittanäyttelyyn, mutta älysin sentään ostin pari tainta: lilan akileijan ja jonkun Alliumin.


Puutarhalla on kauniita muotoja: kaarevia istutusalueita ja puutarhan huoneita; tai pikemminkin saleja, maalaispihassa kun oltiin. Puutarhan kukkiva kaunotar oli tarhaidänunikko Royal Wedding, jonka kukinto oli pikkulautasen kokoinen ihanuus!


 Ja pakko myöntää – iki-inhokkini vuohenputki näytti kirjavalehtiasussaan suorastaan viehättävältä. Omalla pihalla vuohenputki on arkkivihollinen numero yksi.


Puutarhaan voi tutustua myös Päivänpesän elämää -blogissa, jonne ajattelin suunnata tutkimaan tarkemmin puutarhan vaiheita.

Sääkin suosi tänään. Toivottavasti saitte yhtä mukavia puutarhaelämyksiä kuin me!

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Pensasmustikat häkkiin

Jollekin oli kelvannut pensasmustikan uloimmista oksista kukat joku aika sitten. Olihan pensaiden päällä kyllä verkko, mutta se oli jäänyt viime kesästä niille sijoilleen ja uudet versot paikoin kasvaneet verkon läpi. Aloin miettiä kunnollisen kehikon rakentamista. Siihen saisi verkon kiinni ilman, että koko systeemi notkottaa oksien päällä.

Rautakaupassa osui ensin silmiin aitapaketti: puolisen metriä korkea puiset seipäät ja paksu köysi. Mutta hintaa oli karvan vaille neljäkymppiä. Harjan varret sen sijaan olivat edullisia ja valmiiksi hiottuja puikuloita. Otin varmuuden vuoksi kolme, kun en ollut vielä varma, minkä muotoista aitausta pensaat vaatisivat. Lisäksi ostin Osmocolorin hiilen väristä EcoGardenia. Pieniä ruuvikoukkuja oli valmiiksi kotona.

Sahasin kaksi vartta puolivälistä poikki ja käsittelin kahdesti EcoGardenilla. Purkissa kehuttiin ainetta riittoisaksi ja olin jo alkanut haaveilla hiilenmustasta kasvulaatikosta, mutta voin sanoa, että riittoisuus pienenee huomattavasti sen jälkeen kun on kaatanut puolet purkista terassille. EcoGardenin etu on kuitenkin se, että se lähti pesemällä melkein kokonaan pois. Huh!

Ruuvasin koukut ylä- ja ala-osaan keppejä, upotin ne maahan ja kiinnitin verkon uudelleen. Tuskastuttavin osuus petsin kuivumisen odottelun lisäksi oli pujotella muutaman uloimman oksan raakileet verkon silmukoista pois. Verkon helman varmistin edelleen kivillä – en luota rastaanpirulaisiin ollenkaan.


Lähtötilanne: pensasmustikka on kasvatellut versoja verkon läpi.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä.
Tässä petsi on jo pyyhitty pois vasemmalla puolella olevalta terassin osalta.

Valmiit tukikepit.
Valmis mustikkahäkki

Nyt jään mielenkiinnolla odottelemaan, kumpi voittaa mustikkataiston, minä vai rastaat.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Herätekukkia

Talon edustalla olevien ruukkujen narsissi nuukahtivat joku aika sitten ja ensin olin aikomassa niihin perinteisesti orvokkeja tilalle. Terrassa suunnitelmat kuitenkin muuttuivat perennoiksi.

Usein neuvotaan, ettei pitäisi ostaa muutamaa pikku kukkapottia ja ripotella niitä pitkin pihaa. No, olen tällainen itsepäinen kotipuutarhuri – oma piha, oma lupa – joten ostin yhden Purpurteppich-rikon, kaksi valkoista 'Amazing Grace'-sammalleimua, kaksi 'Honorine Jobert'-syysvuokkoa, kaksi  'Blaumeise'-ristikkiä, violetin tarhakylmänkukan, kaksi valkoista palavaarakkautta ja yhden kanadanatsalean. Eli sekalaisen kukkakarkkipussin. Näistä rakentelin asetelmat kahteen ruukkuun ja yhteen pikkuastiaan. Eivät ainakaan palellu vaikka menisi vähän yöhallan puolelle. Ja taas kerran saan täydennettyä pihan kukkaistutuksia. Minulla on useimpia noista lajeista jo muutenkin. Tarhakylmänkukat kukkivat paraikaa ja ne ovat niin kauniita!




Nämä kukat juhlistakoon Kukan päivää. Osallistukaa tekin Mansikkatilan mailla Kukkailotteluun.